Happily Ever After

luku 4

Onko nää luvut sopivan mittaisia? Liian lyhyitä, liian pitkiä? Kaipaako nämä luvut jotain? Musiikkia? Kuvia? Mitään? ;D. Pahoittelen myös mahdollisia kirjoitusvirheitä ja mahdollisesti epäselviä kohtia, mä en oo mikään kunnon kirjailija :D.

Seuraavana aamuna herään auringon paistaessa suoraan silmiini.

''Huomenta'', Chase kuiskaa ja antaa minulle kunnon suudelman, "Nukuitko hyvin?"

"Huomenta lemmenkyyhkyset!", äiti avaa huoneeni oven hymyillen, "Alakerrassa on pannukakkuja".

"Kuulitko", Chase kuiskaa korvaani ja suutelee minua uudelleen, "Pannukakkuja".

"Mitä?", hätkähdän.

"Sanoin, että sinun pitää nousta jo, ettet myöhästy koulusta. Alakerrassa on pannukakkuja valmiina", äiti toistaa hermostuneena.

"Ai.. Joo..", nyökkään hänelle hämmentyneenä ja käännän kylkeäni. Miksi minä tuollaista unta näin?

 Iso naarmu otsassa ei ole mukava kävellä koulussa. Joka kolmas ihminen vilkuilee paheksuvasti ja joka neljäs esittää huolestunutta kysyessään, miten se tuli.

"Hei.. Yritin soittaa sinulle vielä eilen", Noel ilmestyy yhtäkkiä vierelleni.

"Joo. Olin jo sängyssä. Pitkä päivä", soperran jatkaen matkaa, "Oletko nähnyt Chasea?"

"Joo. Hän meni kai juuri kaapilleen. Mutta mitenkäs sun vointi?", Noel kysyy yrittäen olla huolehtivainen.

"Ihan hyvä. Ei tässä mitään. Näin viime yönä vain todella outoa unta", nyökkäilen.

"Millaista unta?", Noelin uteliaisuus herää.

"Öm", niin millaista unta näin... "En muista tarkalleen".

"Minun on kuitenkin etsittävä Chase. Jutellaan myöhemmin, okei?", annan pienen jäähyväissuukon Noelille ja lähden nopeasti Chase- metsästykseen.

"Täällähän sinä olet!", huokaisen löytäessäni hänet viimein portailta.

"Täällähän minä. Mutta mitäs sinä täällä?", Chase kääntyy minua kohti.

Kohautan olkiani, kuin en olisi yhtään hermostunut. "Se eilinen asiahan on loppuun käsitelty?"

Chase pysyy hetken hiljaa, joten pelkään jo hänen kieltäytyvän salassapito- pyynnöstä. "Mikä eilinen?", hän kuitenkin lopulta virnistää.

"Kiitti", sanon laskiessani käteni hennosti hänen olalleen, "Tule, tunti alkaa pian".

   Saavumme juuri ajoissa biologian luokkaan.

"Löysit hänet", Noel nyökkää Chasea kohti, kun istuudun hänen viereensä.

"Joo. Löysinhän mä".

Juttutuokiomme jää lyhyttäkin lyhyemmäksi, kun opettaja rientää luokkaan monistekasojen kanssa. "Kertausta", Mr. Smith huokaisee läimäistessään luokan oven kiinni, "Kertokaa minulle, mitä yhteisiä piirteitä selkäjänteisillä on?"

Mr. Smith etsii uhriaan kuin haukka päivällistään tai miten se nyt meneekään.

"Lauren? Kerrotko meille kaksi esimerkkiä", hän kääntyy lopulta puoleeni.

Hetkessä koko luokka kääntyy katsomaan minua. Se saa minut ahdistuneeksi. "Voisinko..", lauseeni jää erittäin lyhyeksi.

   Pian tajuan nimittäin juoksevani koulun käytävällä ja toisena hetkenä istun vessanpöntön edessä oksentamassa.

Vessasta ulos päästyäni haparoin istumaan läheiselle naulakolle ja painan pääni käsieni väliin. Mikä minua vaivaa?

   "Mitä kuvittelet tekeväsi?", Mr. Smith tulee raivoissaan luokseni, "Luuletko, että saat tehdä mitä huvittaa!? Lähteä luokasta silloin kuin huvittaa?! Koulun jälkeen, minun luokkaani!"

Käännän nopeasti katseeni häntä kohti ja nousen seisomaan. "Ole onnellinen, etten yrjönnyt päällesi".

            Joo oli vähän normaalia lyhyempi luku, pahoittelen. 

 Aloitin tänään muuten toisenkin tarinan. Käykää ihmeessä tsekkaamassa: After A car Accident. En oikein tiennyt, oisko mun pitänyt laittaa se romance- vai fantasy- kategoriaan. Siinä on tosi isona osana rakkaus, mutta kyllä mä lopulta päädyin siihen fantasyyn. Molempiin tarinoihin oon tehny lukuja ennakkoon, niin ei tule mitään taukoja kumpaankaan.