"Ootko sä nyt aivan varma?", poika naurahtaa ja tarttuu käteeni, kun horjahdan.
Tuijotan hetken suoraan hänen silmiinsä. "Lievässä" humalassa ollessani järkeni ei toimi, joten täysin ajattelemattomana ja kostonhaluisena suutelen häntä.
Lau...
On joulukuun ensimmäinen päivä ja olen asustellut isoäidin luona nyt viikon verran. Olen pahasti myöhässä koulutehtävistä ja erittäin tylsistynyt.
Taas kerran on tylsä tiistai- päivä. Isoäiti lukee lehteä sohvalla samppanja- lasin kanssa ja minä laitan keittiössä päivällistä. Yhtäkkiä isoäiti saa kuitenkin jonkinlaisen idea- välähdyksen, "Aiotko jäädä koko loppuvuodeksi tänne?"
"En ole ajatellut. Eipä äidillä tai isälläkään näytä ikävä olevan", kohautan olkiani ja jatkan salaatinlehtien pesemistä.
"Jos asut täällä, sinun olisi käytävä koulua", isoäiti sanoo tomerasti.
"Mitäs minä sillä. Ei minusta kuitenkaan tule mitään", nostan salaatit kulhoon. Onneksi keskustelu loppuu siihen. En olisi halunnut jatkaa sitä, sillä kuitenkin uskon meidän molempien tietävän, ettei minulla ole enää tulevaisuutta.
*** pari päivää myöhemmin ***
En tiedä mistä ihmeestä isoäiti saa typeriä idea- väläyksiään...
Pian alan heräillä kunnolla ja järkytyksekseni näen edessäni henkilön, jota viimeisenä odotin tänne.
"Saimme vieraan", isoäiti hymyilee ja osoittaa äitiä. Sen jälkeen hän jättää meidät kahden kesken.
"Minulla on huono olo", tokaisen ja vedän peiton korviin asti. En ole todellakaan sillä päällä, että haluaisin puhua hänen kanssaan.
Pian tunnen jonkun istahtavan jalkojeni viereen. "Tiedätkös", äiti alkaa puhua, "Olet fiksu tyttö. Olet erittäin fiksu tyttö".
Kuuntelen häntä hiljaa.
"Tiedätkö miksi järkytyin niin?", hän kuiskaa.
"Koska luulit, että vaikka kuinka olen pettymys, en silti tekisi niin typerää virhettä. No katsos, kyllä teen ja teenkin niitä aivan vitusti. Tai ehkä ajattelet, etten ole tarpeeksi hyvä äidiksi. Että olisin vitun paska äiti", tokaisen. Se on totta, että ehkä en ole hyvä äiti. Se onkin asia, joka pelottaa minua suunnattomasti. En kuitenkaan voi tietää sitä muuten kuin ajan kanssa.
''Ei'', äiti pyörittelee päätään, ''sinusta tulee mahtava äiti''.
Lasken peiton reunaa hieman, jotta saan henkeä kunnolla.
''Ei tässä ole mitään hätää. Kun sinulla on oma lapsi, tiedät miltä minusta tuntuu.. Äiti on aina huolissaan lapsestaan ja hänen tekemisistään'', hän jatkaa ja käpertyy viereeni, ''Tule kotiin''.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
