Happily Ever After

luku 2

TYHJÄÄ... TYHJÄÄ... TYHJÄÄ...

 Päätäni jomottaa hurjasti, kun yritän vaivalloisesti raottaa silmiäni. Viime illan tapahtumat ovat pyyhkiytyneet mielestäni, kun nousen hiljaa istumaan.

Krapula tai ei. Tunnistaisin vaikka unissani, että olen jonkun autossa. Vilkuillessani ympärilleni, teen järkyttävän löydön.

"!!!!!!", voin tuntea kiljuvani sisäisesti, kun huomaan makaavani Chasen vieressä. Hänen selkälihaksensa menevät ylös alas hengityksen tahtiin.

  Shokista toivuttuani kerään tavarani äkkiä kasaan ja juoksen pois.

On kulunut viikkoja tapahtuneesta. Olen vältellyt Chasea Homecoming- tanssiaisista lähtien. Noel.. Hän ei tiedä asiasta mitään. Miten minä sen muka voisin kertoa? Varsinkin sen jälkeen, kun sain kuulla hänen lähteneen tanssiaisista hirveän pääkivun takia, eikä jonkun uimajoukkuelaisen mukana.

Chase on edelleen tyttöystävänsä (kyllä, olemme molemmat parisuhteessa) Chloen kanssa, eikä taida itsekään muistaa sen illan tapahtumista mitään. Se on siis äärettömän hyvä juttu. Chloe nimittäin kannattaa pitää ystävälistallaan.

"Hei!", Chase pamauttaa lokerikkokaappini oven kiinni ja virnistää.

"Hei ja.. Hei", soperran lähtiessäni kävelemään poispäin.

"Odotas nyt neiti Kiireinen", Chase hölkkää luokseni, "Miksi olet vältellyt minua niin paljon?"

Käännyn kohti Chasea. "Mitä? Vältellyt? Haha. Enn.. Miksi minä niin tekisin", yritän naurahtaa kuulostaen mahdollisimman uskottavalta.

"Niin sitä minäkin mietin", Chase nyökkää, "Mutta kun et kerran välttele, lähdet varmaankin illalla syömään?"

"Tänäänkö? Tänään on hieman huono päivä. Ehkä joku toinen tänään, mutta ei tänään", yritän sepittää. Olen surkea valehtelija.

"Miksi tänään on huono päivä?", Chase kurtistaa kulmiaan kysyvästi ja tuijottaa minua syvälle silmiini.

"Koska..", aloitan, "Suunnittelimme jotain Noelin kanssa".

Ei kulu kauaakaan, kun Noel laittaa kätensä hartioilleni ja tuijottaa minua kysyvästi, "Suunnittelimmeko?"

"Sitä minäkin aioin juuri kysyä. Etkö juuri sanonut, että olet vapaa tänään", Chase katsoo vuoroin Noelia ja vuoroin minua. Hän näyttää hämmentyneeltä, mutta myös hieman huvittuneelta.

Sen lisäksi, että olen huono valehtelija, vihaan myös valehtelua. Tämä on niin minun tuuriani. "K-Kyllä..", valetta, "Mutta näköjään unohdit sen".

"Näköjään", Noel kohauttaa olkiaan, "Mutta voimme sen sijaan mennä tänään isolla porukalla syömään".

"Niin. Chloe, Troy, sekä Tiffanikin tulevat", Chase jatkaa.

Nyt minulla ei ole mitään syytä, miksi en pääsisi tulemaan. Sitä paitsi pitäähän minun oppia olemaan Chasen seurassa. Onhan hän Noelin paras kaveri. "Hyvä on"

"Hyvä, nähdään seitsemältä", Noel sanoo, antaa minulle suukon ja lähtee.

Chase tekee samoin, ilman suukkoa tietenkin.

 Kuusi tuntia sitten meidän oli tarkoitus mennä syömään jonnekin. Nyt olemme kuitenkin menossa puistoon. Suunnitelmat muuttuvat.

"Lauren? Onko kaikki hyvin?", Tiffani pysäyttää minut yhtäkkiä, "Et vaikuta yhtään itseltäsi".

"Ei tässä mitään. Minulla on vain hieman huono olo. Menkää te edeltä, tulen pian perässä", vastaan ottaen hieman tukea katulampusta.

"Okei. Odotamme sinua tuolla", Tiffani nyökkää hieman vastahakoisesti. He lähtevät Chloen kanssa kävelemään kohti puuta, jossa Troy, Noel ja Chase odottavat jo.

Hetken levähtämisen jälkeen jatkan matkaani. Ainakin siihen asti, kunnes tasapainoni pettää ja kaadun maahan.