Happily Ever After

luku 1

    Tää on tosiaan nyt mun ensimmäinen tarina, jonka julkaisen. En oo kyllä ihan varma, kuuluuko tää tähän ''romance''- kategoriaan, mutta laitoin sen nyt kuitenkin siihen, kun en muutakaan keksinyt.

Olipa kerran prinsessa, joka löysi prinssinsä. He rakastuivat ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

   Onnellisina elämänsä loppuun asti. Prinsessatarinoissa rakkaus vaikuttaa niin helpolta. Kaikki on täydellistä ja tapahtuu kuin unelmissa. Tavallinen tyttö tippuu puusta ja prinssi saa hänet kiinni ja rakastuu puusta tippuneeseen tyttöön. Sitten hän sanoo, että huomenna me menemme naimisiin..

Ei toimi ^. Tai ei ainakaan minun tarinassani. Lue pidemmälle, niin huomaat sen kyllä...

16- vuotiaille tytöille Homecoming- tanssiaiset ovat huippu juttu. Valmistautuminen aloitetaan jo tunteja ennen niiden alkua. Mekot, kampaukset, ranne-, ja rintakukat, deitit, sekä meikkaukset suunnitellaan/ostetaan jo viikkoja ennemmin.

"Lauren! Missä mun kengät on?", kuuluu Tiffanin panikointi koko talossa.

"Katso eteisestä", Tiffanin äiti Sophie vastaa hieman hermostuneena. Odotan hiljaa ulko-ovella kuunnellen heidän kiihtynyttä keskusteluaan. Olen odottanut valmiina jo jonkin aikaa.

"Oi, täällä ne ovatkin", Tiffani huikkaa äidilleen hetken kuluttua eteisestä, "Nyt voimme lähteä".

  "Näytät hyvältä", Noel hymyilee ja asettaa ostamansa rannekukan käteeni Troyn tehdessä samaa Tiffanille.

"Kiitos", vastaan hymyyn. Minun on tarkoituskin näyttää hyvältä. Sadan euron mekko, tunteja näiden pitkien tummanruskeiden kutrejen laittoon ja meikkaamiseen.. Onhan tässä hieman vaivaa nähty.

Noel antaa pienen suukon otsalleni ja kääntää katseensa sen jälkeen kohti liikuntasalin ovea. "Mennäänkö?"

Tanssiaisten teemaksi valittiin "vedenalainen". Se näkyy selvästi koristelussa. Sinisiä ilmapalloja on siellä sun täällä, valaistus tekee merenläheisen tunnelman, pahvisia koralleja on pystytetty maahan, sekä seinille.. Kaikki näyttää täydelliseltä.

   "Lauren! Lauren! Kuulitko jo, että Noel petti sinua. Hän oli tehnyt sen jonkun uimajoukkuelaisen kanssa", Wendy, koko koulun pahin juoruakka juoksee nauraen minua kohti musiikin pauhatessa.

"Mitä?", kurtistan kulmiani.

"Voi luoja etkö ymmärrä? hän..", Wendy huokaisee, mutta keskeyttää lauseensa, 

kun kiljaisen nopeasti, "Ymmärsin kyllä!"

 Tiedän kyllä mitä hän tarkoittaa. Musiikki alkaa kuulostaa vain hiljaisilta taustaääniltä, kun aivoni käyvät läpi yhä uudelleen Wendyn sanoja. Se ei voi olla totta. "Minä..", aloitan, mutta suustani tulee vain pieni vinkaisu.

"Tule! Haetaan sinulle vähän kipuun helpottavaa juomaa. Otin taskumatin mukaan", Wendy yrittää tokaista piristävästi ja tarttuu hellästi käteeni.

  Monen monen juoman jälkeen...

Tanssiaiset ovat loppuneet aikoja sitten. En edes muista, missä olin viimeksi.

"Tarvitko kyytiä?", kuulen jonkun sanovan.

"En", asetan käteni puuskaan ja käännyn ääntä kohti.

"Ootko sä nyt aivan varma?", poika naurahtaa ja tarttuu käteeni, kun horjahdan.

Tuijotan häntä hetken suoraan silmiin. "Lievässä" humalassa ollessani järkeni ei toimi, joten täysin ajattelemattomana ja kostonhaluisena suutelen häntä. 

  En ite oo tähän ensimmäiseen lukuun hirveän tyytyväinen, mutta seuraavat tulevat varmasti olemaan parempia!