"Ootko sä nyt aivan varma?", poika naurahtaa ja tarttuu käteeni, kun horjahdan.
Tuijotan hetken suoraan hänen silmiinsä. "Lievässä" humalassa ollessani järkeni ei toimi, joten täysin ajattelemattomana ja kostonhaluisena suutelen häntä.
Lau...
Tällä kertaa matkatavarani pääsivät perille heti ensimmäisellä yrityksellä. Parin viikon jälkeen onkin ihan kiva tulla jälleen kotiin. Korostaen sanaa ihan.
En kerinnytkään olla kuin pari minuuttia kotona, kun ovikello soi.
"Lauren?", kuulen äidin ihmettelevän keittiöstä, "Odotatko jotain?"
"En", vastaan hänelle ja avaan ulko-oven.
"Lauren!", Tiffani kiljaisee astuessaan sisään ja halaa minua niin lujaa, että kylkiluuni melkein murskautuvat.
"Mitä sinä täällä teet?", katson kummastuneena Tiffania, joka rynnistää turhia kyselemättä huonettani kohti.
"Kyllä, olen hieman väsynyt. En jaksaisi nyt nähdä ketään", mumisen sulkiessani ovea.
"Olit niiiiiiiin kauan poissa", Tiffani huokaisee ja rojahtaa sängylleni, "Minun oli pakko tulla katsomaan sinua!"
"Tulin vasta kotiin", yritän saada hellävaraisesti häntä lähtemään.
"Tiedän", Tiffani kuitenkin vain kohauttaa olkiaan, "Voin auttaa sinua purkamaan tavarasi".
Saimme välimme juuri kuntoon.. En halua pilata niitä. "Okei. Kuulostaa kivalta".
Yhdessä saimme kaiken suhteellisen nopeasti paikoilleen. Olen itseasiassa hieman kiitollinen siitä, että Tiffani tuli. Muuten matkalaukku olisi jäänyt lojumaan nurkkaan ja vielä parin viikonkin kuluttua ollut samalla paikalla.
"Mun on ihan pakko kysyä sulta jotain", Tiffani sanoo yhtäkkiä, "Millaset sun ja Chasen välit nyt siis on? Ootteko te kaks niinku yhessä tai jotai?"
"Mitä? Ei!", vastaan nopeasti.
"Miten niin?", Tiffani kysyy kummastuneena.
"No..", kohautan olkia.
Tiffani virnistää, "Sinä ja Chase olisitte kyllä hieno pari".
"Tiffani!", mulkaisen häntä hieman paheksuvasti, "Olen lopettanut juuri onnellisen parisuhteen".
Tiffani vain naurahtaa. Pian hän kuitenkin muuttuu hieman totisemmaksi, "Oikeasti.. Kun asiaa miettii, olitteko te edes niin onnellisia Noelin kanssa. Ehkä tämä oli hyvä asia, uuden tarinan alku".
Tiffani viipyy huoneessani tunnin verran. Siinä ajassa saamme tavarani suhteellisen hyvin paikoilleen. "Nyt mun pitää todella mennä. Nähdään huomenna koulussa", Tiffani nousee ylös ja hyvästelee minut.
En vastaa hänelle mitään. Mietin hänen sanojaan, kun kuulen ulko-oven pamahtavan kiinni.
*** ***
Seuraavana päivänä saan Tiffanilta kyydin kouluun. Olen hirveän väsynyt. Sain viime yönä nimittäin nukuttua vain vaivaiset pari tuntia. Tiffani todella sekoitti pääni illalla.
"Mikäs sinulla on?", hän naurahtaa astuessani autoon, "Aurinkolasit, hiukset sotkuisella nutturalla, collegehousut, musta huppari.. Valitsitko asusi pimeässä?"
"Olen vain hieman väsynyt. Mahakin näkyy jo niin selvästi", kohautan olkiani ja pamautan oven kiinni. Se on itse asiassa totta. Olen ollut hieman paniikissa, sillä en enää pysty piilottelemaan mahaani kunnolla. En kuitenkaan todellakaan jaksaisi hänen kommenttejaan juuri nyt.
"Sanon tämän ystävänäsi: Näytät hirveältä", Tiffani nauraa.
"Kiitti kovasti", kurtistan kulmiani ja käännän katseeni tiehen.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
