You can throw me to the flames // Joel x Niko

99. Kaunis puhe

Joel

Olisin halunnut mennä halaamaan Nikoa, hän oli haljeta parhaiden ystäviensä onnesta. Ymmärsin sen täysin. Olivathan nuo kaksi todella suloisia keskenään.

He olivat aivan hetki sitten sanoneet toisillensa tahdon. Hurrasimme, kun tuore aviopari suuteli niin onnellisina. Vaihdoin taas katseet Nikon kanssa, hän pyyhki kyyneliään.

Nousimme ylös, kun Olli ja Aleksi lähtivät pääovia kohti. Brune kipitti luokseni hypäten syliini. "Mä en kestä", hän kuiskasi hymyillen itsekin niin onnellisen näköisenä.

"Älä nyt Moilanen hajoa", Joonas huutokuiskasi, kun kävelimme kirkosta ulos. "Mut ne on nii sulosii ja rakastuneita. Mä en kuule oo ollu yksissäkään häissä itkemättä", Niko huokaisi.

Pudistin päätäni huvittuneena ja painoin pusun tuon otsaan. Jäimme kirkon portaille seisomaan, kun aviopari käveli meidän ohi onnitteluiden ja hurraamisen läpi autoon.

"Niko hei", kuiskasin sitten brunen korvaan, kiedoin käteni hänen ympärille takaapäin nojaten päätäni hänen olkapäähän. "Nii?" hän kysyi kääntyen minua päin.

"Sitte ku ollaan juhlittu, nii mulla on sulle yllätys", kerroin yrittäen olla virnuilematta liikaa. Olin saanut kaiken järjesteltyä niin, ettei poikaystävälläni ollut vielä minkäänlaista tietoa siitä, mitä oli luvassa.

"Hä? Kerro nyt jotaki siitä", Niko valitti ja kääntyi kokonaan minuun päin. "Sä tuut tykkää siitä varmasti", virnistin suudellen häntä, jotta en saanut enempää lisäkysymyksiä ja vahingossa paljastanut liikoja.

"Miks sä sen nyt kerroit ku nyt mietin kaikki maholliset vaihtoehot läpi?" brune marisi ja roikkui kaulassani. Pidin käsiäni hänen lantiolla virnuillen itsekseni.

"Koska mä oon nii kiva", hymähdin, ennen kuin huomasin Aleksin siskon Hannan viittovan meitä auton luokse, pääsimme ilmeisesti heidän kyydillä takaisin Aleksin lapsuudenkotiin.

"Huomattu", Niko tuhahti osoittaen minulle niin murhaavan katseen, kuin vain pystyi. Mutta ei häntä pystynyt ottamaan tosissaan noin suloisena, anteeksi nyt vain.

Niko

"Vittu teitä!" huusin juoksien halaamaan Olli ja Aleksia, muut jätkät seurasivat esimerkkiäni ja pian jo yritimmekin rutistaa heistä kahdesta ilmat pihalle.

Menimme sen jälkeen sisälle juhlimaan. Halusin yrittää auttaa Marjattaa, Miraa ja Hannaa keittiön puolella. Joten hain avioparille sieltä hieman juomista, pitihän nyt juhlat aloittaa.

"Olkaapas hyvät", virnistin antaen olohuoneessa Ollille ja Aleksille kuohuviinilasit. "Kiitos", mustahiuksinen hymähti, he päättivät sitten söpöstellä.

He nimittäin juottivat toisilleen omasta lasistaan, voi noita rakastuneita. Tunsin jonkun koputtavan selkääni, joten käännyin ympäri. Joelhan se jälleen takanani.

Hän ojensi minulle paperin, olin kokonaan unohtanut aikovani pitää puheen. Niin varmasti kaikki muutkin aikoivat, mutta olin kirjoittanut sen paperille ja panostanut siihen enemmän kuin koevastaukseen.

Otin pöydältä oman lasini ja kipaisin hakemassa keittiöstä veitsen, jota kilautin varovasti lasiin. Taloon laskeutui hiljaisuus ja kaikki kääntyivät katsomaan minua.

"Mulla olis meidän upeelle avioparille puhe, jonka aattelin nyt lukea. Yrittäkää kestää nää jaarittelut", hymähdin aukaisten taiteltun paperin, ennen kuin aloin lukemaan tekstiäni.

"Suurimmat onnittelut rakkaalle Ollille ja Aleksille. Olette viimein päässeet ansaitusti naimisiin. Kaikkien koettelemusten jälkeen, ansaitsette vain parasta, eli toisenne.

On ollut mahtavaa seurata teidän suhdettanne aivan alkumetreistä asti. Kuinka olitte ihastuneita toisiinne, mutta kumpikaan ei uskaltanut myöntää mitään.

Olli flirttaili Aleksille useasti, josta viimeistään selvisi, miten paljon rakkautta oli ilmassa. Muistan edelleen, kun kerroitte suhteestanne ja kuinka olitte menneet kihloihin.

Mutta aina ei ole ollut yhtä onnellista. On ollut hetkiä, kun pelkäsitte menettävänne toisenne. Mutta niistäkin selvisitte. Koska teidän rakkaus on niin vahvaa.

Selviätte yhdessä ihan mistä vain, teillä on aina toisenne. Ylpeänä ystävänä saan seurata, kuinka teette toisenne onnelliseksi joka päivä. Onnea vielä kerran rakastuneille", luin puheeni loppuun.

Molemmat kävivät halaamassa minua. "Toi oli nii kaunista", Aleksi huokaisi yrittäen puristaa minusta ilmat pihalle. "Ja vielä täyttä faktaa", hymyilin pörröttäen hänen hiuksia pilaten Hannan kovalla työllä tehdyn kampauksen.

Oli todella ihanaa nähdä kaksi parasta ystävää niin onnellisina. Se todellakin lämmitti sydäntä paljon. "Toi oli todella kaunis puhe", Joel kehui kuiskaten. "Kiitti", hymyilin, olin onnistunut tehtävässäni.

***

Seuraava luku on viimenen 🖤