You can throw me to the flames // Joel x Niko

23. Heti syvään päätyyn

Joel

Väsyneenä raoitin silmiäni tuntien kovaa kipua päässäni ja kasvoissani. Vatsastani puhumattakaan. Tutkin hetken aikaa katseellani huonetta ja yritin muistaa miten olin päätynyt tähän tilanteeseen.

Huomasin olevani vessan lattialla. Valot eivät olleet päällä, mutta silmä tottui nopeasti pimeään. Halusin nousta lattialta ylös, mutta kehoni ei halunnut tehdä yhteistyötä kanssani. Tyydyin odottamaan kuolisinko ensin vai löytäisiko joku minut.

Kuulin puhelimeni soivan taskussani, mutta en jaksanut ottaa sitä pois sieltä. Ovelta taas kuului koputusta, mutta suustani ei lähtenyt ääntä. Kuulin Ollin, Aleksin ja Tommin hiljaista puhetta oven ulkopuolelta, pian vain kahden heistä askeleet.

"Hei..", mutisin ja yritin nousta edes istumaan seinää vasten, mutta päässäni pyöri ja en nähnyt yhtään mitään. Romahdin takaisin lattialle lyöden pääni uudestaan. "Perkele", muodostin huulillani turhautuneena.

"Joel?" Olli huokaisi avaten vessan oven. Hän sytytti valot ja tutki kasvojani, jotka olivat varmasti mustelmilla. "Mitä helvettii sulle on tapahtunu? Kuuleks sä mua tai Ollii?" Aleksi kyseli ja kyykistyi viereeni.

"No kuulen", kuiskasin ja kuulin muiden jätkien ääntä, pian hekin olivat ilmestyneet vessan ovelle. "Mitä vittua?" Joonas älähti. Miksi ihmeessä he kaikki panikoivat, jos itse olin Tommin kanssa täysin rauhassa?

"Missä Jessica on?" kuiskasin yrittäen Nikon avustuksella nousta istumaan. Nojasin häntä vasten väsyneenä. "Ei mitään tietoo", Olli vastasi pudistaen hitaasti päätään. "Ooks sä ihan kunnossa?" Niko kysyi hiljaa ja silitti toista kättäni.

"Joo", vakuutin, jotta tämä kaikki turha huolehtiminen loppuisi. "Mä jään huolehtii Joelista nii pääsette nukkumaa", brune ilmoitti, katsoi jätkiä vuorotellen jotka vain nyökkäsivät, ennen kuin huoneeseen jäi vain me kaksi.

"Kuka tän teki?" Niko hyppäsi heti syvään päätyyn. Olin hetken aikaa hiljaa miettien voisinko valehdella itseni pois tästä paskasta, mutta en keksinyt hyvää valhetta näin nopeassa ajassa. Pelkäsin silti joutuvani ongelmiin, jos kertoisin nyt totuuden.

"Joel mä pyydän, kerro mulle. Mä oon oikeesti susta helvetin huolissani. Sulla ei oo kaikki kunnossa, se ei mee enää läpi. Kyllähän sä tiiät et voit puhuu mulle mistä vaa?" brune jatkoi hieman epätoivoisesti. Tunsin kyynelien peittävän näkökenttäni.

"En mä voi kertoo..", mutisin haudaten pääni tuon huppariin. "Joel kyllä voit. Mä haluun auttaa sua, okei? Oliks se Jessica?" hän kuiskasi silittäen hellästi hiuksiani. Nyökkäsin pienesti kyynelien tippuessa poskilleni.

Niko

Tiesin. Vittu tiesin, Jessica oli tähän syyllinen. Kuka muukaan se olisi voinut olla? "Mä en haluu olla sen hullun kaa enää yhessä. Mut mä en voi erotakaa siitä", Joel mutisi itkien. Kiedoin käteni hänen ympärille varovasti, jotta en satuttaisi häntä.

"Mikset?" "Se vittu kiristää mua. Kuten tiiät nii Jessica on uutistoimittaja, se vois kertoo lehille ihan vitun henkilökohtasii asioita musta. En mä haluu et koko maailma tietää musta aivan kaiken", hän kertoi hiljaa yrittäen hallita itkuaan.

"Eiks se oo laitonta? Mut miten kauan se on uhkaillu sua?" "Pari kuukautta ku meillä oli isompi riita. Joku viikko sit se kuristi mut tajuttomaks ja se anto mulle jollai saatanan pannalla sähköiskui, Olli ja Tommi pelasti mut sillon", Joel kuulosti helpottuneemmalta, kun pääsi puhumaan jollekin tästä.

"Sit se halus puhuu mun kanssa joku aika sitte mut kuristi taas ja hakkas aika hauskaan kuntoo. Mitä helvettii mun enää pitäs tehä? Mä en voi erota koska se pilais mun elämän, mut mä en enää vittu jaksa tätä", blondi huokaisi.

"Kyllä kaikki vielä järjestyy, mä lupaan. Me keksitää vielä jotaki, mä autan sua. Sun ei todellakaa tarvi kestää enää mitään tollasta. Mut nyt olis hyvä alkaa nukkumaa, aamulla pitää taas olla menossa", lohdutin pyyhkien miehen kyyneliä pois.

Ajatukseni olivat taas vaihteeksi aivan helvetin sekaisin. En enää ihmetellyt ollenkaan Joelin käytöstä. Ihne että hän edes oli jaksanut tänne asti. Vieläpä yksin, ilman että kukaan tiesi. Onneksi sille tuli nyt muutos.

***

Viimein!