You can throw me to the flames // Joel x Niko

14. Keskellä ei mitään

Joel

Pyörin sängyssäni turhautuneena. En edes halunnut tietää mitä kello oli. En ollut nukkunut sekuntiakaan ja sekö vasta olikin helvetin ihanaa. Päästin turhautuneen huokaisun nousten istumaan.

Unettomuus oli oikeasti hyvin perseestä ja mielenterveyttä raastavaa. Minua kyllä väsytti ihan helvetisti, mutta ajatukseni eivät vain olleet hetkeäkään hiljaa. En tiennyt kauan pystyisin pitämään suuni kiinni.

En halunnut olla Jessican kanssa. Ei se ollut hänelle oikein. Hän ansaitsi parempaa, vaikka olikin sekaisin päästään. Ei meillä edes ollut mitään yhteistä.

Halusin kiertää maailmaa ja vetää niin monta keikkaa kuin vain pystyin. Halusin löytää kumppanin joka osasi kunnioittaa sitä, hänelle se olisi okei. Hän kannustaisi minua unelmieni kanssa.

Jessica taas halusi perustaa perheen, pysyä aina Helsingissä ja nähdä kavereita. Ei hän edes halunnut tavata porukoitani. Tai viettää jätkien kanssa aikaa. Me emme selkeästi vain kuuluneet yhteen.

Mutta mitä muutakaan pystyin tekemään? Hän oli jo uhkaillut minua liian kauan, enkä enää tiennyt mitä tehdä. Tulin pian hulluksi. Mutta kun en saanut, voinut, pystynyt tai uskaltanut kertoa tästä mitään jätkille.

Mitä hekin ajattelisivat? Tämä koko juttu kuulosti liian hullulta, ei Jessica ollut ihminen joka teki jotain tällaista. Tuskin kukaan edes uskoi minua. Miksi uskoisi? Ihan hyvin olin vain ylireagoinut, ei tässä oikeasti ollut mitään hätää. Vai?

Kyyneleet silmissäni päätin lähteä hetkeksi ulos, tämä hiljaisuus alkoi ahdistaa. Yritin mahdollisimman hiljaa kävellä portaat alas, mutta totta kai ne natisivat ihan helvetisti. Ihme jos kaikki eivät herännyt tähän.

Lähdin kävelemään avojaloin rantaa kohti hengittäen raikasta ilmaa keuhkoihini. Tupakat jäivät studiolle, kauppa oli tunnin ajomatkan päässä. Tietenkään siis kauppa ei ollut yöllä auki, sen verran keskellä ei mitään olimme.

Istuin laiturin päähän ja hautasin kasvot käsiini. Annoin kyyneleiden valua poskilleni, aloin olla tähän kaikkeen liian väsynyt. Epätoivoinen. Turhautunut. Ahdistunut. Miksei kaikki vain voinut olla hyvin?

Kuulin askeleita takaani. Kuka helvetti tähän aikaan oli hereillä? Pyyhin nopeasti kyyneleeni pois ja vilkaisin olkani yli. Brune hahmo lähestyi minua hitaasti. Mistä hän edes tiesi minun olevan täällä?

Niko

Istuin Joelin viereen laiturille ja suuntasin katseeni tähtiin. En sanonut mitään, blondi vaikutti selvästi hyvin hämmentyneeltä. Heräsin hetki sitten portaiden natinaan ja ulko-oven avautumiseen.

"Mitä sä täällä?" hän aloitti keskustelun. Hän selkeästi yllättyi miten itkeneeltä hänen ääni kuulosti. "Heräsin. Entä sä?" kysyin hiljaa. Todennäköisesti hän ei ollut saanut nukutuksi ollenkaan ja tuli ulos.

"Unettomuus", Joel vastasi hieroen silmiään. "Eikö saunakaa auttanu?" ihmettelin. Hänen hiukset heilui kun hän pudisti päätään huokaisten turhautuneena. "Jessica oli kans laittanu viestii", blondi kertoi varovasti.

"Mitäs se?" kysyin yrittäen olla utelematta liikaa. "Kysy miten täällä menee ja pahotteli ku en voinu nukkuu kotona", mies selitti pitäen katseensa järvessä. Nyökkäsin kylmien väreiden juostessa kehoni läpi.

"Onks sulla kaikki kunnossa?" Joel vaihtoi yhtäkkiä aihetta. Se oli todella hyvä kysymys. "On joo. Vähä rankempi päivä vaa", mutisin. En uskonut tuota itsekään, mutta kunhan tuo jätkä vain uskoi sen.

"Sit kannattas varmaa mennä nukkuu ennen ku Joonaski herää", hän hymähti kääntäen katseensa minuun. "Ehkä. Tuu säki", suostuin ja nousin laiturilta ylös. Ojensin hänelle käteni ja hetken epäröinnin jälkeen hän tarttui siihen.

"Huomenna on parempi päivä", lohdutin vetäen Joelin haliin. Hän vain mutisi jotakin, ennen kuin lähdimme takaisin nukkumaan. Ainakin siis yritimme. Molempien päässä oli varmasti liikaa ajatuksia käsiteltäväksi.

~~~~~

Aamupäivällä pelasimme tikkupeliä. Tarkoitus oli räjäyttää tikut lattialle ja ottaa niitä mahdollisimman monta, ilman että muut tikut liikkuivat. Aleksi oli voittanut sen ylivoimaisesti.

Olimme vain yksinkertaisesti jutelleet kaikesta, esimerkiksi tulevista keikoista, elämästä, kuolemasta, maailman menosta, heittänyt läppää ja jutellut syvällisiä. Nyt makasin sängyssäni Joonaksen päällä.

Hän leikki hiuksillani, joihin hän oli tehnyt kaksi lettiä. Itse nojasin päätäni blondin rintakehään ja yritin hukuttaa ongelmani syvimpään Helvettiin, siinä onnistumatta. Kai näistä pääsisi puhumalla, kai..

***

Ei oikee nukkuminen onnistu näillä jätkillä 🥲