You can throw me to the flames // Joel x Niko

18. Valitettavasti

Joel

Väsyneenä ja ahdistuneena kävelin portaita ylös. En oikeasti halunnut mennä kotiin, mutta en voinut muutakaan. Studiolle oli helvetin pitkä matka enkä viitsinyt lähteä autolla, Jessica suuttuisi siitä varmasti.

Hengitin syvään, ennen kuin aukaisin oven. Jessica luuli, että tulin kotiin vasta huomenna. Olisimmepa, olisin ehkä voinut nukkua sen yön studiolla. Ei kukaan sitä olisi saanut tietää.. paitsi Niko, helvetti se jätkä oli siellä koko ajan.

"Moi", huusin ja laskin kassini lattialle. "Joel?" Jessica vastasi hämmentyneenä ja tuli minua vastaan. "Minäpä minä", naurahdin yrittäen hymyillä hieman. Tyttöystäväni tuijotti minua silti tiukasti.

"Ei nyt oo torstai, miten sä jo nyt tulit?" hän kysyi, tuo äänensävy ei meinannut mitään hyvää. Ei vaikka kuinka yritin miettiä sanavalintani tarkkaan. "Me lähettiinki jo tänää", sanoin vältellen hänen katsetta.

"Miks sä et ilmottanu?" hän tiuskaisi. En ymmärtänyt miksi hän oli aina näin vihainen. "Mä halusin yllättää sut", hymyilin ja vilkaisin nopeasti Jessicaa silmiin. "Älä jätkä jauha paskaa", hän korotti ääntään.

"En jauhakaa", puolustauduin ja hymyni hyytyi kokonaan. "Miks meistä ei oo yhtään kuvaa kummankaa Instassa?" esitin kysymykseni. Jessican ilme ei näyttänyt muuttuvan ollenkaan.

"Mitä sä selität?" hän tiuskaisi ja käveli minua hieman uhkaavasti lähemmäs. Otin askeleita taaksepäin seinää kohti. "Kuulit kyllä", tiesin leikkiväni tulella, mutta ei minunkaan hermot loputtomiin kestänyt.

"Väitätkö et mä oisin poistanu ne? Enhän mä ees pääse sun tilille!" tyttöystäväni kiljui ja tönäisi minut seinään kiinni. "Mut omalle pääset", huomautin, vittu miten paljon vitutti tuon naisen käytös.

"Mä en kyllä tiiä mistä sä puhut. Miks mä oisin ne poistanu, mehän ollaa yhessä", Jessica tiuskaisi. "Valitettavasti", sanoin vahingossa ajatukseni ääneen. Ei helvetti kanssani, miten aina onnistuin paskomaan asiani?

Ei mennyt kauaa kun tyttöystäväni kuristi minua, etten saanut happea, silmissä näkyi vain tähtiä ja lopulta kai pyörryin lattialle. En enää edes välittänyt siitä, aivan vitun sama vaikka tuo nainen tappaisi minut.

Niko

Olin studiolla yksin stressaamassa. Olin hyvin turhautunut yliajattelemiseen, mutta ei sitä pystynyt noin vain lopettamaan. Ajatukseni koostuivat vain Joelista. Olin aivan liian rakastunut, se oikeasti sattui.

Hänellä oli joku toinen. Joku toinen, joka ei ollut hänelle hyväksi. Sen näki. En uskonut kaiken olevan hullua mielikuvitustani. Jokin oli oikeasti pahasti vialla. Mutta mikä?

Minulla ei ollut mistään varmoja todisteita. Kaikki perustui vain päätelmiini. Mutta Joelilla ei ollut kaikki hyvin, siitä olin vakuuttuneempi koko ajan entistä enemmän. Mutta mitä pystyin asialle tekemään?

En mitään. Tai.. ainahan pystyin soittamaan tuolle. Ehkä se saattoi olla sen miehen pelastus? Ei, ei Jessica hänelle tekisi mitään. Ei hän ollut sellainen ihminen. Vai oliko?

Kaivoin puhelimen taskustani ja menin Joelin numeron kohdalle. Meinasin jo soittaa hänelle, mutta aloin epäröimään. Mitä edes sanoisin? Moi, ootko hengissä? Onks Jessica sua kohtaa väkivaltanen? Miten sun suhteella menee?

Ei tässä ollut mitään järkeä. Joel ei suostunut kertomaan mitään. Ei hänellä toki ollut pakko, mutta puhuminen auttoi aina. Ja halusin todellakin auttaa, mutta en tiennyt miten. Tarvitsiko hän edes apua?

Oliko siltikin mahdollista, että kuvittelin kaiken tämän? Ei kukaan muu jätkistä huolehtinut näin. Ei varmaan, koska he eivät olleet Joeliin kusessa, niin kuin minä olin.

Päätin purkaa ajatukseni paperille ja tehdä tästä biisin. Sitä ei varmasti julkastaisi koskaan, mutta siitä huolimatta siitä pystyi tekemään biisin, se ainakin helpotti oloa edes hieman.

***

I was in love with him 😌