You can throw me to the flames // Joel x Niko

27. Kiitos kaikesta

Joel

Kello oli jo yksitoista, kun lopulta saavuimme Nikon luokse. Hän ei suostunut jättämään minua yksin tai kotiini, joten tässä sitä oltiin. Toisaalta, olisin vain yliajatellut kaiken ja varmaan juonut itseni sammuksiin.

"Sä saat nukkuu mun sängyssä", brune selitti kaivaen itselleen peittoa. "En mä haluu nukkuu yksin", valitin. Silitin lattialla Rommia, se kissa helpotti hyvin paskaa oloani hieman. "Haluuks et nukun sun vieressä?" Niko varmisti katsoen minua.

Nyökkäsin vain väsyneenä. Olin ollut parvekkeellani monta tuntia yksin. Halusin ajatella kaikkea aivan rauhassa. Huomenna juttelisin Kaspianin kanssa lisää tästä koko hommasta, jotta mikään ei jäänyt epäselväksi.

"Tuu nukkumaa, sä tarvit lepoo", brune kehotti. Nousin lattialta parin kirosanan saattelemana, ennen kuin raahasin itseni makuuhuoneeseen. Riisuin itseni boksereilleni ja kömmin peiton alle haukotellen.

Niko liittyi hetken päästä seuraani, kun hän oli saanut Rommin hoidettua. Hän kietoi kätensä ympärilleni, joten asetin pääni tuon rintakehälle kuunnellen hänen sydämenlyöntejä. "Kiitos", kuiskasin silmät kiinni.

"Mistä?" brune kysyi silittäen hellästi hiuksiani. "Kaikesta. Et huolehit musta ja välität", selitin. "Totta helvetissä. Aina", hän kuiskasi. Tunsin helvetin kovaa väsymystä, ja ei mennyt kauaa kun löysin viimein tieni höyhensaarille.

~~~~~

Istuin sohvalla bisse kädessäni, kun ovikello soi. Silitin Rommia hörpäten tölkistä. Ei ehkä ollu paras idea juoda ennen puolta päivää, mutta aivan vitun sama. Kaipasin bisseä, sitä Nikolla oli, joten kaikki hyvin.

"Miten Hokka jakselee?" Kaspian kysyi istuen nojatuoliin. Hänellä oli tänään vapaapäivä, mutta hän halusi silti käydä läpi tätä juttua tarkemmin. "Bisse yrittää auttaa. Ja Niko. Ja Rommi. Mut nukuin ainaki kerranki hyvin", hymähdin.

"Sehän hyvä", mies naurahti. Niko istui viereeni ottaen bissen kädestäni ja joi siitä itse vähän turhankin ison hörpyn. "Sinä perkele", tuhahdin ja läpsäisin häntä käsivarteen. "Nii juuri", hän naurahti.

"Asemalla oli selvinny että tää Jessica on valehdellu henkilöllisyytensä mulle. Kaiken lisäks me ei olla oltu sen ainoita säätöjä viimesen kahen vuoden aikana. Eikä sillä oo ollu sinä kahtena vuotena mitään töitä", Kaspian aloitti keskustelun.

"Eli se..", tajusin, mutta suuni pysyi vain auki. "Se ei oo ollu uutistoimittaja. Se ei olis voinu toteuttaa uhkauksiaan. Tai käytännössä joo, mutta silti. Mut voisiks sä kertoo tarkemmin mitä eilen oikee tapahtu?" hän kysyi varovasti. Huokaisin nyökäten ja palasin eiliseen.

"Joel?" Jessica huhuili olohuoneesta. "Jep. Mulla on sulle asiaa", ilmoitin pitäen käsiäni nyrkissä. Pelotti ehkä enemmän kuin koskaan, mutta kyllä sen kohta pitäisi helpottaa. "No?" tyttöystäväni hymähti.

"Mä jätän sut", sanoin pidättäen hengitystäni. "Mitä?" Jessica kysyi hämmentyneenä. "Et sä uskalla. Sä tiiät oikeen hyvin mitä sitte tapahtuu", hän virnisti perään ja katsoi minua huvittuneena, ihan kuin en olisi tosissani.

"Mä sanoin et mä jätän sut. Me erotaan", toistin kylmästi. Aivan sama miten pahasti hän suuttuisi, en aikonut luovuttaa. Tämä suhde päättyi nyt tähän. "Sä kadut et ikinä sanoitkaa tollee", Jessica sanoi hiljaa ja käveli minua päin.

Jälleen hän työnsi minut seinää kohti ja painoi kätensä kaulalleni. "Lopeta!" huusin ja kerrankin yritin pistää vastaan. Olin oikeasti helvetin kyllästynyt tähän paskaan. Ja tiesin että tässä kävisi vielä näin.

Sydämeni jätti lyönnin jos toisenkin välistä, kun Jessica kaivoi takkinsa taskusta aseen ja painoi sen rinnalleni, sydämeni kohdalle. Painoin käteni seinää vasten ja yritin olla hengittämättä.

"Sä kerroit Nikolle. Se ties tästä. Ja mä sanoin et pidät turpas kiinni asiasta. Mut ei, totta kai siitä piti mennä kertomaa. Ja saat nyt kärsii siitä", nainen kuiskasi pitäen sormeaan liipaisimella.

Ulko-oven takaa kuului askeleita, jolloin hän veti minut keittiöön, meni taakseni kietoen kätensä kaulalleni ja painoi pistoolia ohimooni. Tunsin kehoni tärisevän ja kyynelien peittävän näköni. Tähänkö elämäni loppui?

"Joel se kaikki on nyt ohi. Jessica ei pääse tekee sulle enää mitää", Niko lohdutti kietoen kätensä ympärilleni, kun olin saanut sanottavani sanottua. Kyyneleet kimalsivat silmissäni jälleen. Tämä kaikki oli vain yhtä helvettiä.

***

Jessicasta sentää ollaan päästy eroon..