You can throw me to the flames // Joel x Niko

82. Menetettyjä tapauksia

Niko

"Onks teillä millasii suunnitelmii tälle vuodelle?" äiti kysyi letittäen samalla hiuksiani, ne olivat jatkuvasti tiellä. "Itse asiassa meillä on keikka Hesassa mun synttäreinä", kerroin.

"Siitähän tulee sitten sun päivä", hän hymähti. Nyökkäsin pienesti istuen lattialla ja tuijotin television mustaa ruutua. Joel oli tekemässä jotakin yläkerrassa, kenties runkkaamassa.

Eihän siitä jätkästä koskaan tiennyt. Oli hän pari tuntia sitten ollut hyvin kiimainen suihkussa. "Kauheeta vanheta taas vuodella", huokaisin sitten, olihan ne synttärit tulossa.

"Se kuuluu elämään. Mut hei ikä on vaa numero, et sä vielä vanhus oo", äiti tsemppasi. Nauroin hänen sanavalinnalle katsoen samalla puhelimeni kamerasta kahta lettiäni.

"29 on jo paljon", huomautin. "Riippuu miten sen ottaa", nainen hymähti taputtaen päätäni. Nousin takaisin sohvalle ja nojasin itseäni äitiin. "Sanoinks mä vielä siitä Ollin jutusta?" kysyin sitten.

"Ai että se ja Aleksi on menny kihloihin?" hän hymyili, mutta se hyytyi hieman kun pudistin vakavana päätäni. "Me oltiin Joelin perheen mökillä, ku se sai sydänkohtauksen", kerroin hiljaa.

"Se vietiin helikopterilla sairaalaan, varmaan eka Rolloon ja sieltä Hesaan. Se tartti uuden sydämen ja oli vaa ajasta kii millon me oltais menetetty se. Mut se kummiski sai just ajallaan uuden sydämen", selitin.

"Onks se nyt ihan kunnossa?" äiti varmisti kauhistuneen oloisena. "On, se pääs jo pari päivää sitten kotia, Aleksi kyllä huolehtii siitä", totesin kuunnellen portaiden natinaa.

Samassa poikaystäväni ilmestyi alakertaan virnuillen, halusinkohan taas tietää mitä tuon blondin päässä tällä kertaa liikkui? Todennäköisesti en. "Söpöt letit", Joel kommentoi jääden portaisiin.

"Kiitti", sanoin äidin kanssa yhtäaikaa. "Pidetäänkö Instassa livee?" hän ehdotti puhelin jo valmiiksi kädessään. "Mikspä ei", hymähdin ja nousin sohvalta. Lähdin blondin kanssa huoneeseeni.

"Meiltä ku kysellään melkee joka livessä et voitteko laulaa sen ja tämän nii entä jos otetaa toiveita vastaa ja pidetää vaa oma keikka?" ehdotin istuen sängylleni Joelin viereen.

"Toi on ihan helvetin hyvä idea", hän totesi ja aloitti liven. Nojasin päätäni hänen olkapäähän osallistuen siihen omalla puhelimellani myös, jotta näin kommentit paremmin.

Joel

"Nyt saa laittaa ehotuksii mitä biisei haluutte kuulla meiän coverina, sillä niitä me toteutetaan nii kauan ku jaksetaa", kerroin ja sanoin saman vielä englanniksi, jotta muutkin ymmärsivät.

"Jaksatko hakee kitaran?" pyysin brunea, joka pussasi mutisten poskeani ja kurotti yöpöytänsä yli kitaraa sen telineestä. Kuvasin hänen säätämistä huvittuneena, mutta Niko sai silti kitaran itsellensä.

"Bring Me The Horizon and Can You Feel My Heart. Let's go", hymyilin lukien ensimmäisen ehdotuksen. Olihan se hieman haastava soittaa kitaralla, mutta yritys oli aina tärkein.

Asetin puhelimen hieman kauemmas ja aloin laulamaan poikaystäväni kanssa hänen soittaessa kitaraa päälle. Ja siinähän se ilta kuluikin. Vedimme pari tuntia faniemme ehdottamia biisiä joko coverina tai muuten vain akustisesti.

Bändejä oli laidasta laitaan, Linkin Parkia, lisää Bring Me The Horizonia, Slipknotia, Lost Societya, meidän omia biisejä, Måneskiniä, From Ashes To New:tä ja vaikka ja mitä upeita artisteja.

"Tää meni melkeen ku keikasta", totesin sitten brunelle, kun makasimme vierekkäin sängyllä. "Jep. Mut olihan toi aika terapeuttista ja suurella osalla pitäis olla vapaata nyt nii ei pilattu kaikkien iltaa", hän hymähti.

Yritimme usein huomioida faniemme iän ja sen, ettei esimerkiksi kannattanut keskellä viikkoa ja yötä julkaista uutta biisiä, jotta fanimme sai pitää unirytmistään kiinni.

Me nimittäin olimme jo menetettyjä tapauksia, nukuimme milloin sattuu jos edes nukuimme, eikä meillä ollut kunnollista rytmiä millekään. Joten kannatti miettiä kahdesti, miksi aikoi ryhtyä..

***

Tän lopun kirjan kirjottaminen oli aivan saatanan raskasta. 🥲