Take My Hands Now

We Are Together Bulletproof - Taekook

Pyydän jo etukäteen anteeksi sitä, mitä joudutte kohta lukemaan (jos siis aiotte).

Katselin Jungkookin kasvoilla lepäävää pientä hymyä ja hymyilin itsekin. Olin onnellinen poikaystäväni istuessa lattialla minua vastapäätä hänen keskittynyt katseensa suunnattuna vihreäkantiseen matematiikan oppikirjaan. Minunkin olisi pitänyt opiskella, mutta nuoremman tuijottaminen oli monta kertaa kiinnostavampaa hommaa.

Hän oli vasta viisitoista ja silti niin fiksu ja jotenkin ikäistään kypsempi niin, että syvällisemmätkin keskustelut onnistuivat vaivatta. Olin hyvilläni siitä, että juuri minä sain olla tuon pienen enkelin poikaystävä ja pitää hänestä maailman parasta huolta.

Kohta poika kohotti varovaisen katseensa minuun ja hymisi sitten jotenkin ujosti. Kurtistin aavistuksen kulmiani ja katsoin nuorempaan tarkemmin. Hän ei ollut sittenkään keskittynyt läksyihin vaan miettinyt jotain aivan muuta.

"Mikä on?" kysyin hiljaa. Jungkook puri itseään hennosti huulesta ja konttasi sitten kirjaröykkiön yli luokseni. Hän kiipesi suoraan syliini ja kiersi kätensä arastellen kaulaani. Mutristin aavistuksen huuliani, kunnes ruskeahiuksinen suuteli minua hellästi suulle. Vastasin suudelmaan automaattisesti, mutta vetäytyessäni taas kauemmas Jungkookin kasvoilla ei levännyt tavanomainen onnellinen hymy vaan pikemminkin hermostunut irvistys.

"Tae...", tuon huulien välistä pääsi hiljaa. "Auta mua."

Tiesin heti, ettei pyyntö liittynyt mitenkään matikan opiskeluun tai kouluun muutenkaan. Se oli Jungkookin ujo mutta varma pyyntö auttaa häntä siinä asiassa, joka oli tuolle kaikista kipuherkin kohta, keskustelunaihe, jota hän vältteli aina niin kauan kuin mahdollista.

"Ootsä ihan varma?" kysyin, vaikka olinkin jo suutelemassa tuota uudestaan, koska tiesin, mikä nuoremman äänihuulissa muodostuva vastaus tulisi olemaan. Halusin vain kuulla sen suoraan Jungkookin suusta.

"Oon", nuorempi henkäisi vetäen minut lähemmäksi. Annoin huultemme yhtyä yhdeksi ja kiedoin käteni lujasti ruskeahiuksisen selän taakse.

Jungkook vetäytyi irti suudelmasta, katsoi minua sadasosasekunnin silmiin ja nousi sitten kömpelösti ylös lattialta. Seurasin nuoremman esimerkkiä ja kaappasin tuon sitten syliini. Pitkät jalat kiertyivät lantioni ympärille ja vetivät kehomme aivan kiinni toisiinsa. Sain juuri ja juuri puristettua huuleni yhteen ennen kuin tukahtunut ähkäisy olisi karannut toisen kuultavaksi.

Tiesin nuorempaa uudelleen suudellessani, että häntä pelotti ja jännitti enemmän kuin hän suostuisi koskaan myöntämään, mutta tunsin silti oloni yllättävän rauhalliseksi ja varmaksi kantaessani poikaa pieneen makuuhuoneeseemme. Jimin oli tänään koko illan - ja todennäköisesti yönkin - poissa, joten saisimme olla rauhassa.

Istahdin yhteisen sänkymme laidalle saaden hampaamme kolahtamaan kevyesti vastakkain. Tunsin, kuinka kielemme tanssivat sulavasti keskenään ennen kuin työnsin nuoremman oman hellästi pois. Annoin huulteni irrota toisen pehmeiltä vastaavilta ja liukua hellästi tuon leukalinjaa pitkin tunnustellen kaulalle.

Tiesin, miltä Jungkookista tuntui, vaikka oma ensimmäinen kertani oli tapahtunut jo hyvin kauan sitten. Hän oli varmasti hämmentynyt ja ehkä jopa järkyttynytkin, joten annoin hänelle aikaa. Hiljainen henkäisy pääsi nuoremman suusta, kun näykkäisin hellästi tuon kaulaa.

Pitkät sormet kovertuivat lujasti olkapäideni ympärille, ja nuorempi liikahti pienesti sylissäni. Hän ei painautunut enää niin lujasti minua vasten, vaikka nojasikin päällään kevyesti omaani. Hän halusi olla mahdollisimman lähellä, mutta tiesin, mikä tuota vaivasi.

Käteni liukuivat nuoremman housujen napille lähes yhtä aikaa tuon omien kanssa, mutta töytäisin ne hellästi pois, jolloin Jungkook päätti siirtyä paitani kimppuun. Avasin rauhallisen nopeasti tuon farkkujen napin ja vetoketjun, joka Luojan kiitos aukesi jumittumatta, ja irrotin huuleni sitten hetkeksi nuoremman kaulalta antaakseni hänen riisua valkean t-paitani. Pian se lensikin jo kauniissa kaaressa lattialle ja jäi sinne vielä toistaiseksi orvon yksinäisenä. Viileähköt sormet hipoivat epäröiden ihoani ja pieni nolostuksen sekainen henkäisy karkasi Jungkookin huulilta.