6. Sisko

2.4K 60 7
                                    

Okei, en tiedä miten aloittaisin, ja tiedän että aina on niitä jotka ei usko kuitenkaan, itsekkään tuskin uskoisin jos en olisi itse kokenut, sillä en uskonut mihinkään yliluonnolliseen asiaan. Ennen tätä.

Muutama viikko sitten kun olin käymässä nukkumaan oltuani puhelimella, kellon ollessa ehkä puoli yksi, kuulin käytävästä juoksuaskelia ajattelin, että ehkä 6-vuotias pikkusiskoni oli menossa vessaan, enkä välittänyt enempää. Jonkun ajan päästä olin jo melkein unessa kun kuulin oven avautuvan ja yritin katsoa kuka se oli, mutta tilanjakajat estivät minua näkemästä ovelle sängystäni. Kuulin kevyiden askeleiden lähestyvän, ja näin siskoni kävelevän oudon hitaasti työpöytäni luo, joka oli ikkunan edessä, hän tarttui tuolini selkänojaan ja tuijotti ulos sanaakaan sanomatta.

Kysyin että miksi ihmeessä olet vielä hereillä tähän aikaan, jolloin siskoni käänsi päänsä minuun päin silmät selällään ja suu kammottavassa virneessä. Hän rupesi yhtäkkiä nauramaan hysteerisesti, ja sydämeni hakkasi kiivaasti oudossa tilanteessa. Kysyin oliko hän kunnossa, sitten hän lopetti naurun ja meni vakavaksi kohdistaen katseensa minuun tuiman näköisenä. Hän avasi jo suutaan kuin sanoakseen jotain, mutta sitten hän katsoi pimeään nurkkaan tilanjakajahyllyn toiselle puolelle, ja hänen huulilleen nousi taas se kammottava hymy, sitten hän lähti nopeammin kuin olin koskaan nähnyt hänen liikkuvan. Tämä lähti kiipeämään huoneen jakajahyllyn päälle. (Mikä on outoa, sillä hänellä on korkeanpaikankammo, ja alkaa itkemään jos joutuu edes metrin korkeuteen.) Nousin pystyyn ja yritin mennä nostamaan hänet alas.

Käskin häntä lopettamaan ja kysyin että mitä hän pelleili, tämä oli jo hyllyyn päällä mahallaan ja otin hänen kädestään kiinni, silloin hän puri minua ja nauraen hyppäsi alas hyllyn toiselle puolelle. Kun menin perässä, (en tietenkään hyllyn yli vaan kiersin sen) siskoni istui matolla silmät taas selällään nauraen hullunlailla. Menin hänen luokseen ja nostin hänet syliin, sanoin että tämä pelleily saa riittää ja kysyin että mikä häntä vaivasi. Heti pikkusiskoni syliin saatuani tämä rupesi itkemään olkapäätäni vasten, jolloin äitini tuli huoneeseeni äkäisenä kysyen että mitä me meukataan. Ja siskoni huomatessaan alkoi lohduttamaan tätä. Sitten hän vei tyttärensä nukkumaan.

Äiti kysyi minulta että mitä tapahtui, ja kerroin paniikissa kaiken, hän näytti epäilevältä ja vain sanoi siskoni olisi vain varmaan kävellyt unissaan. Olen pari kertaa tapahtuneen jälkeen kysynyt siskolta jutusta, mutta hän on alkanut molemmilla kerroilla itkemään. Olen tullut siihen tulokseen, että oli sitten pikkusiskoni hereillä tai ei tuona yönä, niin häntä hallitsi jokin muu kuin tämä itse...

[Kirjoittajan kommentti:] Linkki alla taas, tääki oli vähä lyhyempi.

https://www.kauhutarinat.fi/uusimmat/4

KauhutarinoitaHikayelerin yaşadığı yer. Şimdi keşfedin