27. Retki

1.7K 52 6
                                    

"Mun jalat on iha hapoilla, eiks voida pitää vähä taukoo!" Lila kailotti. "Kannatetaa!" Vastasin ja huokaisin. Olimme patikoineet jo pitkän matkan koko ajan hieman jyrkkenevää, muyta toistaiseksi loivaa rinnettä pitkin, eikä paksu lumikerros auttanut yhtään. Pojat edelle huokaisivat ja seisahtuivat odottamaan meitä, olimme heitä jäljessö vaikka kuinka. "Tää maasto tasottuu täällä, turhaa jäähää mitää taukoilee!" Miro sanoi kun ehdimme heidän kohdalleen. "Hei mä oon iha hiessä, mite teitä ei yhtää väsytä" Lila sanoi ja minä pudistelin päätäni. "Niimpä! Se tauko ois iha ki.." enempää en ehtinyt sanoa kun Alex kiepsautti minut selkäänsä. Kiljuin hämmästyneenä ja Alex ja muut pojat räkättivät. "Noni nyt saat ilmase kyydi" hän sanoi ja lähti marssimaan eteenpäin. "Ja tiiän et sä mielellää rutidtelisit mua mut älä sentää hengiltä kurista" Alex sanoi ja sohaisi käsiäni jotka puristivat hänen kaulaansa. Tuhahdin ja kopsautin kyrkillä häntä olkapäähän. "Ai!!" Alex älähti ja nyt oli minun vuoroni nauraa. Matias katsoi meitä ilmeellä kuin tuijottaiso koiran pentua. Kohotin hänelle kulmiani hän vain muodosti äänettömästi huulillaan sanan: "söpöö". Pyörätin silmiäni ja olin tyytyväinen siitä että poskeni olivat ulkoilman takia jo valmiiksi punaiset.

"Ja viimei perillä" Matias sanoi ja römähti istumaan laavun puiselle penkille. Irrotin käteni Alexin kaulasta kohentaakseni pipoa joka valui silmille. Alex huomasi hetkensä koittaneen kun en pitänyt kiinni, ja päästi äkkiä minut putoamaan. Kiljaisin kauhuissani ja tömähdin lumikasaan. "Aaaaalex!! Hirvee kakara!!" Kiljaisin ja kömmin ylös penkasta samalla kun muut olivat katketa naurusta. "Turvat kiinni tai kaikki saa selkääsä vielä" huudahdin ja kaivoin lunta niskastani. Sitten kouhaisin lapasen täydeltä lunta, muotoilin siitä pallon ja lennätin sen suoraan Alexin takaraivoon kun tämä oli istuutumassa laavun penkille. Pallo tömähti kuuluvasti. Alex seisoi hetken paikallaan ja kääntyi sitten vaarallisen näköisenä minuun päin. Lähdin kiljuen rynnimään kauemmas ja Alex seurasi nauraen perässä ja heitellen lumipalloja perääni minkä ehti.

Käänsin päätä katsoakseni taakse juostessani ja pyrskähdin nauruun kun näin Alexin tömähtävän hankeen kompastuessaan. Sitten itse muksahdin päin jotain. Törmäsin pieneen kuuseen, josta varisi törmäyksen voimasta kaikki lumet päälleni. Lumi luikui niskaani ja selkääni. Hyppäsin kauemmaksi ja kuulin takaani muiden naurun. "Eihä tää oo totta tehä räkätätte ju varikset rivissä" mutisin ja olin vähällä itsekin revetä nauruun. Sinkosin useita lumipalloja päin ystäviäni ja he vastasivat tulitukseen. Sota oli alkanut. Kun lopulta kaikki istahdimme laavulle Matiaksen aiemmin laittaman nuotion ääreen, Lila pudisteli päätään. "siis en oo pitkää aikaa tehny mitää näi vaa ala-astejuttuja. Mut oudonta tässä o Miro" hän tuumasi. "Häh" Miro kysyi ihmeissään ja haroi lumesta kastunutta märkää mustaa tukkaansa.

"No millo viimeks sä olisit tehny jotai vastaavaa joka on iha laste juttu" Lila naurahti. "Hei ei tää ollu mikää laste juttu. Mähä en jätä kostamatta jos joku alottaa hyökkäyksen" Miro totesi virnisti. "No tää. Mut musta tuntuu et koko meiä porukka on erilaisempi ku enne Alidaa" Matias totesi hymyillen. "Mitä sä tarkotat" kysyin kummissani. "No mite sen nyt haluu sanoo: joko lapsellisempi tai sitte humoristisempi" Alex sanoi omahyväisesti hymyillen ja kohautti suurieleisesti olkiaan. "Hei!!" Huudahdin ja nauroin. "Sähä et ees kieltäny" Miro huomautti virnistäen. "No mitä sitä totuutta kieltämää" Lila sanoi, ja näytin hänelle kieltä. "Siinä se taas tuli" Alex sanoi ja hymyili. "No mitä mä nyt muka tein" kysyin ja nauroin. Alex vain vastaukseksi kieltä ja kun minä pyöräytin vain silmiäni hän nauroi niin että pienet hymykuopat näkyivät. Olin sulaa siihen paikkaan.

Söimme eväät, ja sitten aloimme pakata kamppeitamme. "Te saatte tällä kertaa raahaa tän jätti repun" Lila sanoi ja tökkäsi minua ja Alexia rintaan. "Heei mähä kannoin jo ton viime matkalla" Alex nurisi ja osoitti minua. "Noo se oli vapaa ehtone juttu" Miro mutisi ja virnisti paljon puhuvasti. "No voi olla. Okei me kannetaan toi" Alex sanoi ja loi hymyillen katseensa maassa lojuvaan rinkkaan. Katsoin Miroon ja tämä iski minulle silmää. "Hei!! Onks toi pulkka" huudahdin ja osoitin laavun olla olevaa oranssia pilkotusta. "Joo, mut mitä siitä" ihmetteli Matias. Kavelin hakemaan pulkan. "Mitä luulette voiaaks me ottaa tää" kysyin ja katsahdin muihin. "No kuule siitä vaa jos mieles tekee" Miro tokaisi heti. En oikein luottanut hänen arvioonsa: en edes halunnut tietää mitä kaikkea laitonta ja typerää hän oli ehtinyt tähän mennessä jo tekemään. "Otetaa vaa, tuski sitä kukaa kaipaa jos se kertaa täälä on" Lila sanoi ja kohautti olkiaan. Pulkka oli melko iso. Istahdin siihen ja heitin rinkan jalkoihini. "Jaaha, taas sitä pummitaa kyytiä" Alex naurahti ja otti käteensä narun ja lähti vetämään pulkkaa eteenpäin. "Oikee arvattu" tuumasin suu hymyssä.

Kun maa alkoi mennä alamäeksi, Alex tunki myös pulkan kyytin ja me lähdimme nauraen kiitämään alaspäin, kun muut jäivät muristen tarpomaan hankeen. Takaisintulomatka taittui paljon nopsemmin kuin menomatka, ja kohta jo mökki näkyikin. Sisällä kaikki riisuivat märkiä vaatteitaan ja veivät ne mökin saunaan kuivumaan. Pojat menivät laittamaan tulta takkaan, ja minä ja Lila menimme yläkertaan vaihtamaan vaatteita. "Siis te olitte tuol retkelläki iha ku vanha pari! Ja hirvee söpöjä yhes" Lila kihisi. "Hei älä viitti!" Nauroin ja vatsassani kipristeli. "Mieti et kohta on jo joulu" sanoin vaihtaakseni aihetta. "Nii! Ens viikom torstaina jo!" Lila sanoi. "Tää on eka joulu jonka oon jossia muualla ku kotona ja joidenki muiden kaa ku perheen" mietiskelin. "Sama mulla, porukay oli aika haikei mielin ku puhuin tästä meiä matka suunnitelmasta. Yritti taivutella jouluks tulemaa kotii" Lila myötäsi. "Jep meilla kans, mut mä halusin olla joulun teiän kaa, ku oli taa mökkimahollisuuski. Ainoo miinus vaa ku on tosi harmi ettei Noora päässy" huokaisin. Lila nyökytti päätään.

"Mitä sä muute oot meinannu. Alexin suhteen" hän kysyi ja hänen mietiskelevä hymynsä alkoi levitä virneeksi. "No..emmä tiiä. Mitä sä tarkotat" kysyin ja loin katseeni mattoon posket punaisina. "Hei kyllä mä nään että teillä synkkaa enemmä ku kavereilla yleensä! Ja sitä paitsi mä en ikinä oo nähny Alexii tollasena kenenkää muun tytön kaa. Yhtä..emmä tiiä. Yhtä oikeestu kiinnostuneena ku nyt" Lila sanoi kulmat kurtussa. "Mitä sä meinaat" kysyin uudelleen, hieman varuillani. "No et jos sä et oo siinä mielessä hirvee kiinnostunu siitä ni älä sit jooko feidaa sitä yhtäkkii jos se sanoo jotai. Tai siis..ku se on oikeesti nii.." ja äkkiä ymmärsin mitä hän tarkoitti. "Heii emmä todellakaa oo mitää pelleilemässä. En mä ikinä oo ollu näi...tai siis emmä yleensä ihastu kenehnkää sillei.." en osannut oikein mutoilla asiaani mutta Lila näytti ymmärtävän. Hän virnisti taas vihjalievasti ja minä vain pudistin nauraen päätäni.

- Just Friends.Where stories live. Discover now