- Just Friends.

21. Karkurit

Vasenta silmääni painoi laskettelulasien reuna, lasien käännyttyä omituiseen asentoon. Tunsin kuinka lasit nostettiin pois silmiltäni. "Alida ooksä kunnossa mitö tapahtu!" Alex kysyi. Rytistin silmäni kiinni koska olkapäähän koski, samoin nilkkaan. "Mä..emmä tiiä, olkapäähä sattuu iha sairaasti, nilkkaa kans mutta vähemmä" mutisin. "Tuntuu et toi olkapää on jotenki pois paikoiltaa" sanoin vielä ja avasin silmäni. Näin yläpuolellani Alexin kasvot. Hänen siniset silmänsä tuijottivat minuun tummien kulmien kurtistuessa niiden yläpuolella. "Oota, tästä on vähä matkaa tonne mäe alle, koitetaa päästä eka sinne tasaselle maalle ni katotaa sitte" hän tuumasi. Alex irrotti varovasti mononi siteistä. Sitten hän asetti minut istumaan lautansa loppuosan päälle, laittoi minun lautani kainaloonsa ja piti toisellä kädellä minusta kiinni ja aloimme luisua hiljaa alaspäin. Pitelin toisella kädellä olkapäätäni, siihen koski tavattomasti.

Tasaidella maalla mäen pohjalla Alex auttoi minut seisomaan tukien minua. En pystynyt laskea painoa kunnolla vasemmalle jalalle, mutta vasenta olkapäätäni en pystynyt edes liikuttamaan. Selostin Alexille tilanteen. Hän päätti soittaa Miron avuksi. "Mutsi on sairaahoitaja, kerran ku mulla meni jäkiksessä olkapää, ni piti lähtee lääkärii et ne laittaa sen takas paikallee jos se o lähteny" hän totesi. Huokaisik raskaatsi: "No hienosti meni sitte tän talve eka laskettelu". "Siinä oli varmaa joku kanto mihi sä törmäsit, oliko se lume alla vai eksä vaa huomannu sitä" Alex kysyi. "No..eei emmä kattonu sillo just jalkoihi" sanoin ja olin onnellinek siitä että kylmässä ilmassa poskeni olivat jo valmiiksi punaiset eikä Alex siksi voinut huonata punastumistani. Olin kaatunut koska oli tuijotellut häntä. Sitä en iki maailmassa kertoisi Alexille.

Kohta Miro ilmestyikin jonkuk ohjaajan kanssa. Vau. Mahtavaa. "Noniin, mitäs täällä on tapahtunut" ohjaaja kysyi. "Mä kaaduin tos rinteessä, nilkka jotenki nuljahti ja sit olkapäähä sattuu iha hirveesti" sanoin. "Alida ei pysty laskee painnoo kunnolla tolle jalalle eikä hirveesti liikuttaa kättä. Varmaa nilkka nyrjähti ja emmä tiiä toi olka on voinu mennä sijoiltaa" Alex selitti. Huokaisin. Super noloa. Kaaduin sitten heti kättelyssä. Ja nyt hän joutuu auttamaan minua. "No paras lähteä heti sitten takaisin" ohjaaja sanoi. Alex pyysi minu tulemaan reppuselkäänsä, koska en pystyisi kävelemään. Harasin vähän vastaan, mutta suostuin kuitenkin lopulta. Häpesin silmät päästäni kun ilmestyimme takaisin perus mäkien alle, missä ohjaaja nainen -oka oli sanonut nimekseen Hilla- selitti muille ohjaajille ja he päättivät että minua pitäisi käyttää lääkärissä ja laittaa sitten kotiin viestiä mitä oli tapahtunut! Todella Fantasista.

Istuin mökissä leveälläää parisängyllä, jossa nukuimme Lilan ja Nooran kanssa. Noora, joka oli saanut jo kaatumiseeni mennessä tarpeekseen lasketteluharjoituksista ja Lila, joka oli vastuun tuntoinen ystävä, lähtivät mökille odottamaan minua, kun lähdin Hillan viemänä käymään lääkärissä. Olkapää oli sijoiltaan, ja lääkäri sai sen takaisin. Nilkka oli vain nyrjähtänyt ja siihen laitettiin side. Lääkäri antoi vielö jotakin kipulääkettä mukaan, ja palasimme leirintäalueelle. Noora ja Lila kapusivat yläkertaan kahvikuppien kanssa. He istahtivat sängylle ja Noora antoi minulle kahvia. "Sellane päätös teiän ihanalle, idylliselle metsälaskettelulle. Sano pliis, että te suutelitte" Lila sanoi anelevalla äänellä. Vedin kahvia väärään kurkkuun ja köhin kiitettävästi. "LILA!! Ei me todellakaa tollei sinne lähetty! Eikä suudeltu, mehä ollaa vaa..-tässä vaiheessa saik todella pahat katseet Lilalta ja Nooralta- ...okei, en sano sitä, mut sanon näi. Mä oon sille pelkkä kaveri, vaikka mä oonki iha umpi ihastunu siihe" mutisin turhautuneena. "NO TULIHA SE SIELTÄ!!" Noora hihkui voiton riemuisena. Läpsäisin nauraen jalkaan. "Ja älä viitti Alida, selvästi näkee vaikka Norjaa asti et Alex kattelee sua" Lila jatkoi. Pudistelin posket helottaen päätäni.

"Mut kerro nyt mitä siinä tapahtu" Lila sanoi nyökäten sidottuun nilkkaani päin. "No siis mun huomio oli..herpaantunu, ni sit en huomannu semmosta lumista kantoo ja..pam!" Sanoin. "Jos sä nyt sanot et tuijottelit Alexia ja kaaduit siks.." "JUST SIKS!" Kiljahdin ja painoin pääni tyynyyn kun Noora ja Lila kellahtivat kikattamaan. Leirikeskuksen ruokalasta tuotiin meille ruokaa, ettei minun tarvinut lähteä sinne nilkuttamaan, ja Nooralle ja Lilalle samalla. Päätimme mennä nukkumaan, kun kello lähenteli yhtätoista. Olin hetken maannut silmät kiinni, kun kuulin suoraan pääni takaa nakutusta. Pomppasin istumaan ja käännyin salamana ympäri. Olin ensin kiljaista ääneen, mutta sitten tunnistin tumman hahmon ikkunan takana. "Alexander Kivelä, mitä ihmettä sä teet mun ikkunan takana puol kaheltatoista yöllä!" Huutokuiskasin hyttysverkon läpi. Alexanderin matala, hiljainen nauru sai kylmät väristykset hiipimään selkääni pitkin. "No kuule tulin kattoo miten mun prinsessalla menee. Et viittis ottaa tätä pois" hän sanoi ja naputti sormellaan verkkoa.
Otin verkon näppärästi irti ikkunasta ja Alex kiipesi sisään. "Nukutteks te" hän sihisi Nooran ja Lilan hahmoille. "Turpa kii, ne nukahti äske!" Sähisin takaisin. "Tiiätkö mitä me nyt tehää" Alex sanoi ja virnisti. Laittoman ihanasti. "No" kysyin epäilevästi. "No lähetää tietty kuutamo kävelylle" Alex sanoi ja hymyili.

"Et sä oo tosissas" Naurahdin kun Alex  hyppäsi ikkunasta ketterästi palotikkaille. "Oon oon, ala tulla sieltä" hän virnisti. "Ai tällä vai" sanoin ja heilautin siteessä olevan jalkani ikkunalaudalle. "Kyl noi kengät tukee sitä, ja sen kivun ois pitäny jo laimeta" hän sanoi ja huitoi tulemaan perässään. Pudistelin hymyillen päätäni ja laskeuduin tikkaille. "Sä otat mut sitte vastaa jos tipahan" Nauroin jo maassa odottavalle Alexille. "No ilma muuta, vauhtii nytte" hän huikkasi. Kapusin alaspäin ja olin pian viimeisellä pienalla. "Tästä on joku puoltoist metrii maaha, emmä uskalla hyppää ku nyrjäytän toisenki nilkan" sanoin. "Venaa mä autan" Alex sanoi, ojensi ketänsä ja kiersi ne vyötäröni ympäri. Tunsin poskiani kuumottavan mutta en välittänyt siitä. "Noni nyt" Alex sanoi ja pudottauduin irti tikkaista. Alex heilautti minut poikittain syliinsä ja lähti juoksemaan metsään johtavalle polulle. "Nyt mä ryöstin sut" hän sanoi ja minä kiljuin ja nauroin.

Kellahdimme molemmat selällemme matalaan hankeen. Taivas oli kuin tummaa satiinia, täynnä kirkkaita tähtiä. Huokaisin. Kohottauduin istumaan ja Alex teki samoin. "Tykkään talvesta siks nii paljo ku kaikkial on nii nättiä" sanoin katsellen puita joissa hento lumipeite oli kuin puuterina, ja tähdet täyttivät koko taivaan.  Alex katseli minua hiljaa. "No pakko myöntää et on ne melkei yhtä nättejä ku sä" hän kuiskasi. Nojauduimme hitaasti yhtä aikaa eteenpäin. Pian tunsin pehmeät huulet omillani. Suljin silmäni, ja vastasin suudelmaan.