"Mä oon vähä niinku kusesa suhun" poika sanoo hiljaa, tarkkaillen reaktiotani.
En saa sanaakaan suustani, joten nojaudun lähemmäs ja suutelen häntä.
*****
17 vuotias Sarah Wakefield on kyllästynyt olemaan näkymätön. Hän haluaa elää villimmän nuoruu...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
SARAH
Aamuauringon säteet häikäisevät silmiäni minun raottaessani niitä. Pian kuitenkin silmäni tottuvat valoon ja huomaan ihanan ilmestyksen edessäni. Chase tuhisee vieressäni sikeästi, ja näyttää oikeasti todella söpöltä. Hänen kasvoilleen oli valahtanut muutama tumma hiussuortuva, ja hänen muutkin hiuksensa olivat söpösti pörrössä.
Katselen hänen kasvojaan hetken, kunnes päätän nousta ylös. Kävelen ulos makuuhuoneestani ja menen keittiöön, jossa äitini on juuri aamukahvilla. Hän luki sanomalehteä kädessään, ja näytti lukevan sitä todella mietteliään näköisenä.
"Huomenta" äiti tervehtii edes vilkaisematta minuun päin. Mumisen vain jotain epämääräistä vastaukseksi.
"Sinulla taitaa olla jokin yövieras" äitini tokaisee tasaisella äänellä. Olen hetken hiljaa. Istahdan tuolille äitiä vastapäätä. Saan kuitenkin suuni auki vasta kun olen saanut kahvin kaadettua kuppiini.
"Niin, entä sitten?" kysyn ja hörppään kahvia.
Äiti kääntyy katsomaan minua. Hänen katseensa on huolestunut, mutta hiukan kylmä.
"Olen vain huolissani. Mitä jos käy samoin kuin Benin kanssa?" äitini puhelee kääntäen katseensa takaisin kahvikuppiinsa.
"Se ei tule toistumaan. Chase ei ole Ben, ja minä olen nyt paljon fiksumpi ja osaan pitää huolen itsestäni" tiuskaisen ja alan menettämään malttini.
"Olethan vain varovainen. En halua että sinuun sattuu taas" äiti sanoo huokaisten.
***** "Sinun äitisi vaikutti oikein mukavalta" Chase sanoo kun istuskelenne sängylläni pari tuntia myöhemmin.
Kohautan olkäpäitäni. "Kai hän on ihan okei" tokaisen mietteliäästi. Vaikka emme ole koskaan olleet äitini kanssa hirveän läheisiä, hän on aina ollut tukenani. Aina kun olen ollut huonolla päällä, hän on tiennyt mistä se johtuu. Hän taitaakin olla joku superihminen.
Äitini oli tavannut Chasen aamulla, juuri ennen töihin lähtöä...eikä millään mukavimmalla tavalla. Kun olin istunut äidin kanssa jutustelemassa pöydän ääressä. Chase oli tottuneesti kävellyt vain keittiöön juomaan lasillisen vettä, ja ilman paitaa. Vain harmaat kollarit jalassa. Hän ei aluksi edes huomannut minua ja äitiäni, mutta hän näytti oikeasti säikähtävän lopulta huomattuaan meidät istumassa pöydän ääressä katsomassa häntä. Ilmeisesti en ollut muistanut kertoa hänelle että äitini olisi aamulla kotona. Hups.
Onneksi selvisimme tilanteesta kyitenkin kunnialla. Äitini tervehti Chasea kohteliaasti. Huomasin hänen katsovan minua merkitsevästi, mutta minä esitin että en olisi huomannut sitä.
"Katsottaisiinko jotain?" kysyn hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Sopiihan se. Mitä haluaisit katsoa?" Chase kysyy.
"Päätä sinä" huokaisen väsyneesti.
Hetken sarja valinnasta keskusteltuamme päädyimme katsomaan Pretty Little Liarssia. Vasta kun alkoi olla ilta, Chase oli lähdössä kotiinsa.
Chase katsoo minua hetken. "Onko kaikki ok?" hän kysyy ja katsoo minua selvästi huolissaan.
"On, on nyt kun mulla on sut" vastaan hymyillen ja tökkään sormenpäälläni hänen nenänpäätään.
"Aaw"Chase toteaa hymyillen ja vetäisee minut kainaloonsa. Hymyni ulottuu ihan varmasti korviin asti.
