"Mä oon vähä niinku kusesa suhun" poika sanoo hiljaa, tarkkaillen reaktiotani.
En saa sanaakaan suustani, joten nojaudun lähemmäs ja suutelen häntä.
*****
17 vuotias Sarah Wakefield on kyllästynyt olemaan näkymätön. Hän haluaa elää villimmän nuoruu...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
SARAH
En yhtään tiedä miten tässä aina käy näin. Heräsin taas aamulla Chasen kainalosta sohvalta. Leffailtamme venähti, ja ilmeisesti nukahdimme siihen. Näin on kyllä käynyt jo useamman kerran lyhyen ajan sisällä... Olen viime aikoina viettänyt miltei enemmän aikaa Chasen kanssa kuin muiden ystävieni. Hän on vain niin...niin täydellinen, ja söpö. Hetkinen sanoinko söpö? En minä niin voi sanoa. Enhän minä edes pidä hänestä sillä tavalla. Enhän? Vai tykkäänkö sittenkin?
*****
"Mitä sinä haluaisit tänään tehdä? " Chase kysyy kävellessään taas kerran kotini ovesta sisään.
"En tiedä. Minulle on miltei ihan sama" sanon kohauttaen olkapäitäni.
"Miltei?" hän kysyy virnistäen.
"Niin, eli minulle on ihan sama. Kunhan et ehdota bileitä" sanon ja naurahdan hieman.
Chase mutristaa huulensa. Ja huokaisee dramaattisesti.
"Nohh, jos prinsessa ei osaa päättää mitä tehdään niin minä teen sen puolestasi" hän sanoo tomerasti ja katsoo minua nojaillen lipastoon.
Pyöräytän silmiäni prinsessa kommentille.
"Hiljaisuus on myöntymisen merkki" hän hihkaisee. "Me lähdetään nyt ulos" hän jatkaa ja kävelee takaisin kohti ovea.
"Hei! Ei me siitä mitään puhuttu" huudahdan. En millään jaksaisi lähteä nyt minnekkään.
Vaikka minun ja Alexin erosta on kulunut jo yli kuukausi, minusta tuntuu silti että elämäni ei ole vieläkään palannut täysin normaaliin.
"No hyvä on" huokaisen päädyttyäni siihen johtopäätökseen, että tämä voisi olla hyväksi minulle.
"Jes" Chase tuuletta ja naurahdan hänelle.
Vedämme takit niskaamme ja astumme pimenevään iltaan.
*****
Kävelemme tienreunalle parkkeerattua autoa kohti. Autoa?
"Mitä tämä on? Kysyn huomattuani, että auto on uusi. Eikä se todellakaan ole Edin, eikä Ryanin.
Chase katsahtaa minua ja virnistää. Sitten hän kaivaa avaimet taskustaan ja avaa auton ovet.
" No, tuletko sinä?" hänkysyy ja kohottaa kulmaansa.
Huomaan jääneeni seisomaan paikoilleni vähän matkan päähän autosta. Laitan nopeasti tossua toisen eteen, ja istun autoon.
Voin sanoa, että tämä auto ei kyllä todellakaan ole mistään halvimmasta päästä. Näen sen olevan jonkin sortin urheiluauto, mutta tarkemmin en näe tässä hämärässä. Tajuan että tässä autossa on vain kaksi istumapaikkaa, mutta kuikuillessani auton takaosaan, huomaan penkkini takana jonkinlaisen korin.
"Hei äläpäs urki" Chase toruu naurahtaen.
"Sori nyt vaan" huokaisen ja hymyilen hänelle.
"Onko tämä sinun? Sinä taisit saada sen ajokortin!" hihkaisen innoissani. En edes tiedä miksi olin niin innoissani tällaisesta.
"Jep ja Jep" Chase vastaa lyhyesti ja käynnistää auton.
"Vau, aika makee menopeli kyllä on" huokaisen.
Kun olimme ajaneet kaupungista sivummalle jo vartin, aloin ihmettelemään. Minne me olimme menossa? Eihän näin syrjässä mitään jännää ollut.
"Minne me mennään? " kysyn hetken kuluttua, ja käännän katseeni Chaseen.
"Se selviää kohta" hän vastaa salaperäisesti vilkaistessaan minua.
Hymähdän vain vastaukseksi. En malta odottaa että saan tietää mitä hän on suunnitellut pääni menoksi.
*****
Kävelemme pieneltä parkkialueelta pientä polkua pitkin. Alkaa oikeasti olla jo pimeä, joten on vaikea nähdä eteensä.
"Odotas hetki" Chase kuiskaa ja kaivaa taskulampun. Sen valossa jatkamme matkaa hiljaisuuden vallitessa.
Hetken käveltyämme saavumme ilemeisesti määränpäähämme sillä Chase pysähtyy. Vasta nyt huomaan laukun ja korin, joita hän kantaa.
Chase astelee jonkinlaisen laavun luokse, ja laskee korinsa siihen.
"Perillä" hän tokaisee ja kumartuu sytyttämään tulta betonisen nuotiopaikkaan.
Jo hetken päästä tulen rento rätinä täyttää ilman ja nuotio valaisee ympäristöä sopivasti. Katselen Chasen touhuja. Hän ryömii laavuun ja kuulen hänen tekevän siellä jotain, mutta en edes ehdi kysyä mitä, ennenkuin hän on jo palannut luokseni. Hän nappaa eväskorin mukaansa ja tarttuu käteeni.
Kapuan hänen perässään laavuun sisälle, ja huomaan että sen lattialle on levitetty muutama iso huopa. Normaalia pienemmän laavun reunoja reunustaa kauniit led-tuikkukynttilät, jotka luovat todella ihanan tunnelman. Huomaan myös laavun yhdessä päädyssä muutaman todella pehmeän ja lämpimän näköisen viltin.
Istahdan laavun seinustaa vasten vilttien viereen, ja huomaan Chsen nostelevan korista termosmukin josta tuoksuu ihana ja lämmin kaakao. Näen hänen nostaneen allamme olevien huopien päälle myös suklaalevyn. Huokaisen ihastuksesta.
Chase virnistää minulle.
"Taisi olla ihan hyvä idea" hän kysäisee letkeästi.
"Kyllä vain" huokaisen ja katselen vielä ympärilleni. Tämä on niin kaunis ja mukava yllätys.
Chase konttaa viereeni ja istahtaa siihen. Hetken me vain syömme suklaata, juomme taivaallisen makuista kaakaota ja kuuntelemme nuotion rätinää.
Olen juuri aikomassa sanoa jotain, mutta Chase ehtii ensin.
