"Mä oon vähä niinku kusesa suhun" poika sanoo hiljaa, tarkkaillen reaktiotani.
En saa sanaakaan suustani, joten nojaudun lähemmäs ja suutelen häntä.
*****
17 vuotias Sarah Wakefield on kyllästynyt olemaan näkymätön. Hän haluaa elää villimmän nuoruu...
Hoppla! Dieses Bild entspricht nicht unseren inhaltlichen Richtlinien. Um mit dem Veröffentlichen fortfahren zu können, entferne es bitte oder lade ein anderes Bild hoch.
SARAH
Istuimme koulun läheisessä kahvilassa hiljaa. Thea ja Hailey olivat käyneet tilaamassa meille kahvit, ja nyt odotimme niiden saapumista.
Kun olimme saaneet kahvit eteemme, rykäisin hiukan ja sain sillä ystäväni katsomaan minuun.
"Minä olen teille selityksen velkaa" aloitan ja hörppään kahviani.
"Oletteko te nähneet sen uuden tyypin Benin? Meillä on menneisyyttä" jatkan ja huomaan ystäväni kurtistamaan kulmiaan.
"No joka tapauksessa. Me olimme joskus samalla luokalla. Ennen kuin muutin tänne. Hän oli yksi luokan kuumimmista jätkistä. Taisin olla jopa hiukan ihastunut häneen. Olihan meillä jossain vaiheessa jotain säätöä" jatkan ja huokaisen.
"Mutta se ei sitten loppujen lopuksi mennytkään ihan niin kuin halusin. Hänestä paljastui asioita, joista en pitänyt ja halusin lopettaa meidän jutun, mutta Ben ei antanut" saan kuiskattua ja tunnen kyyneleen valuvan poskelleni.
"Minä en halunnut olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä, mutta hän pakotti minut olemaan. Hän pakotti minut hänen kanssaan yhteen ja jopa samaan sänkyyn" parahdan ja nyt alan ihan kunnolla itkemään. Pelkkä muistokin on ihan kamalan kivulias, vieläkin.
Yhtäkkiä tunnen käsivarret ympärilläni, ja huomaan Thean halaavan minua tiukasti. Myös Hailey liittyy haliin.
"Kiitos kun kerroit" Thea sanoo myötätuntoisesti ja kuivaa märkiä poskiani nenäliinaan.
"En voi edes kuvitella miten kamalaa oli nähdä hänet taas, ja olla vielä samalla luokalla. Itsekin olisin lähtenyt lipettiin tuossa tilanteessa" Hailey sanoo.
Nyökyttelen vain heille, sillä minusta tuntuu että en saisi juuri nyt sanaakaan suustani.
Halihetkemme päätyttyä menimme ystäväni palasivat takaisin omille paikoillensa, sillä he eivät olleet vielä juoneet kahvejansa loppuun.
"Yrittikö hän puhua sinulle?" Thea kysäisee varovasti hetken hiljaisuuden jälkeen.
Nyökkään. "Kyllä, hän halusi että jatkaisimme siitä mihin jäimme ennen kun muutin tänne" vastaan pienellä äänellä, ja on lähellä että alkaisin itkemään uudestaan. Puristava tunne rinnassani on aivan liian ahdistava ja kivulias.
"Se kusipää! Jos hän edes yrittää puhua sinulle enää, minä lupaan tulla pesäpallomailan kanssa ja varmistaa että hän ei enää ikinä häiritse sinua" Thea uhkaa ja Hailey komppaa häntä.
Naurahdan. "Joo, ja sitten joutuisit linnaan moneksi vuodeksi törkeän pahoinpitelyn tai jopa murhan vuoksi. Sitten minulla ei olisi ketään nolaamassa minua huutamalla julkisella paikalla" sanon ja virnistän. Tekee ihan hyvää keventää hieman tunnelmaa.
"Hei! En minä sinua ole kertaakaan nolannut! Enkä minä huuda!" Thea huudahti.
Minä vain nauroin. "Juuri äskönkin sinä huusit" huomautan ja virnistän.
"No joo. Taidat olla oikeassa" Thea lopulta myötäilee ja purskahtaa nauruun.
Lopulta käy niin että me nauramme kaikki kolme pöydässä, eikä kahvin juomisesta tule mitään.
Olen niin iloinen, että minulla on näin mahtavat ystävät.
