Paula

32. Hukassa

Kaikki oli sekaisin.

Koulussa tunnelma oli jäätävä. Tieto vapun todellisista tapahtumista oli levinnyt viikonlopun jälkeen kulovalkean tavalla. Koulussa ei näkynyt Iiroa, Elleniä, Alinaa, Markusta, Jamia tai Patrickia. Laila oli kuullut Niklakselta, että Markus, Ante ja Jami olivat yhdessä kertoneet Ellenille kaiken, ja sitä myötä kaikki oli levinnyt Iiron korviin. 

Kaikki puhuivat siitä. Käytävät olivat täynnä kuiskauksia, kulmien alta mulkaisuja ja pieniä piirejä. Matias vietti aikaansa lähinnä Helan kanssa eikä suostunut puhumaan puolitutuille jotka tulivat kyselemään kuinka Alina oli reagoinut uutisiin. Roosa oli lyöttäytynyt mun ja Lailan seuraan ja pelkäsi ventovieraiden uteluita.

Alinallekin oli kuulemma kerrottu, totta kai oli. Mä en tiennyt yhtään, kuinka se oli reagoinut kaikkeen, mutta uskoin että sen vuoksi Markus ei ollut koulussa. Jami oli kuulemma ollut Ellenin tukena. Mä en ollut edes tiennyt niiden kahden olleen yläasteella ja sitä ennen tosi läheisiä frendejä. 

Patrick halusi vetää hetken happea, ja oli anonut viikon lomaa koulusta. Se oli vetäytynyt ainakin muutamaksi päiväksi isovanhemmilleen Kajaaniin. Olin puhunut sen kanssa puhelimessa muutaman kerran. Iirosta se ei ollut kuullut mitään, mutta Ellen, Markus, Matias ja Alina oli kaikki olleet siihen yhteydessä. Patrick oli sanonut ettei ollut vielä valmis puhumaan Markuksen ja Matiaksen kanssa, mutta oli puhunut Ellenille ja Alinalle. 

Mä ymmärsin kyllä miksei Patrick ollut ihan kamalan innoissaan puhumassa Markukselle ja Matiakselle. Ne oli kuitenkin kääntäneet sille selän heti vapun jälkeen ilman vedenpitäviä todisteita. Tavallaan mä ymmärsin myös niiden kannan, mutta olihan se perseestä ettei ne olleet edes miettineet Patrickin olevan mahdollisesti syytön.

Lailan suhtautuminen Patrickiin oli muuttunut. Se oli yhä kiukkuinen siitä, mitä Patrickin ja sen kaverin välillä oli tapahtunut, mutta oli valmis hyväksymään sen olevan mennyttä. Patrick oli myös pyytänyt Lailalta Essin yhteystietoja pyytääkseen anteeksi.

Samppa oli pyytänyt meitä olemaan puhumatta vapusta luokassa ennen kuin asiaa vietäisiin pidemmälle. Kaikki olivat kuin tulisilla hiilillä ja odottivat uutisia jostain suunnasta. Me istuttiin Lailan ja Roosan kanssa lähes joka tunti kolmistaan ja välteltiin aiheesta puhumista. Kaikkialla oli puhetta vain viime vapusta, ja varsinkin Roosa kaipasi muuta ajateltavaa.

"Onko Patrick ihan okei?" Laila kysyi keskiviikkona ruokalassa. Mä halkaisin perunan ja kohautin olkiani. "Se on tosi hämillään, vihainen ja helpottunut samaan aikaan. Sitä ei enää syytetä Alinalle tapahtuneesta, mutta ei sille ollu varsinaisesti iloinen uutinen, että teon takana oli sen hyvä ystävä. Varsinkin kun Iiro on ollut sen tukena vapun jälkeen."

Laila nyökkäsi ja huokaisi syvään. "Tää on kyllä ihan kauheeta. Niklas sanoi että pari Markuksen kaveria oli käyneet Iiron talolla, mutta siellä oli aika hiljasta. Huhujen mukaan ne suunnittelee muuttoa muualle. Iiron faijahan on joku arvostettu liikemies, eikä se kai halua menettää kasvojaan."

"Eiköhän niiden kasvot oo menny jo", mutisin ja Laila kohotti kulmiaan. "Sitä mäkin sanoin. Ja jos Iiro olis syytön, miks ne pakenis paikalta? Ne sinetöi just oman hauta-arkkunsa."
Lailan puheissa oli järkeä. Mä nyökyttelin ja vilkaisin Roosaa. Se pyöritteli nakkipalaa lautasellaan ja näytti olevan ajatuksissaan. "Kuinka sä Roosa jakselet?"

Ruskeaahiuksinen tyttö hätkähti ja kohotti katseensa muhun. "Ihan hyvin. Mie en luojan kiitos oo kuullu Iirosta mitään, eikä se oo yrittäny ottaa miuhun yhteyttä. Toisaalta mie myös estin sen joka paikassa. Oon ollu nyt miun vanhempien luona yötä, kun en oikeen haluu olla yksin."

Laila nyökytteli ja puristi hellästi tytön olkapäätä. "Se on ihan ymmärrettävää. Ja jos Iiro yrittää ottaa suhun mitään yhteyttä, ilmotat heti meille ja estät sen. Sun ei tarvitse jaksaa sitä ihmistä enää lainkaan."