Paula

7. Kylän julkinen nyrkkeilysäkki

Laila nosti mun kaapista viisi erilaista flanellipaitaa ja kohotti kulmiaan. "Monta sulla oikein on näitä?"
"Siinä on vissiin kaikki", nostin katseeni peilistä ja Jami kohotti kulmiaan. "Aika vähän. Osta muutama lisää."

Huitasin sitä vapaalla kädelläni ja piirsin rajaukset loppuun. "Haistakaa paska. Flanellit tulee sitä paitsi takas muotiin."
"Sä vaan toivot niin", Jami mutisi ja pyydysti pillin suuhunsa. Seuraavaksi Laila kajosi mun bändipaitakokoelmaan.

"Okei, nyt mä tiiän", se sanoi ja nosti The Clashin punamustan t-paidan hyllyltä ja heitti sen mun syliin. "Laitat tän, nää", se heitti mulle mustat pillifarkut. "Ja sitten tän punasen flanellin", Laila hymyili ja käänty kattomaan mua.

Mä nyökkäsin ja nostin farkut lattialta. "Kuulostaa suunnitelmalta."
Laila oli pukeutunut vaaleanpunaiseen hihattomaan haalaripukuun ja suklaanruskeisiin kenkiin. Se oli ihan älyttömän nätti niiku aina. Jami istu mun sängyllä ja joi kaljaansa pillillä. Sillä oli taas mustat farkut, valkoinen kauluspaita ja henkselit.

Nostin paidan käsiini ja katoin Jamia ja Lailaa. "No, peittäkää silmät."
Jami kohotti kulmiaan ja laski pillin suustaan. "Unohitko sä että mä oon homo?"
Laila kohautti olkiaan. "Ja mä hetero."

Pyöräytin niille silmiäni ja riisuin hupparini. "Ihan sama, haistakaa paska."
Jami kohotti taas kulmiaan. Se teki sitä aika usein. "Mä en oikeesti voi uskoa että mä oon menossa teiän kanssa Markus Haikalan bileisiin jotka se on järjestäny mun hurmaavan eksän kanssa."

"No tätä menoa sä oot ihan kuoseissa jo ku me saavutaan sinne etkä ees tiiä kenen juhlat ne on", Laila huomautti ja suihkutti lakkaa kahdeksaan hollantilaiseen lettiin, jotka kulkivat kohti sen niskaa.

Jami kallisti päätään ja nosti lasinsa päälaelle. "Vittuiletko sä mulle?"
"Enhän mä ikinä", Laila hymyili ja lisäsi huulipunaa.

Janne oli lähtenyt käymään jonkun kaverinsa luona joten kun mun puhelin pirahti soimaan, olin ihan varma että se soittaisi. Jami nappasi puhelimen käteensä ja sen kulmat kohos. "Uulalaa kuka on Tuukka?"

Ai niin hitto mä olin melkein unohtanu koko Tuukan. Nappasin puhelimen Jamilta ja painoin vihreetä luuria. "Moro!"
"Moi! Mä oon tosissaan nyt Joensuussa. Tänne tuli ensimmäinen lento mihin mä ehin. Mä voin olla täällä yötä, mutta mennäänkö me millon kattomaan Jarkkoa?"

Jannen kaveri oli myös Joensuussa.

"Janne on siellä hei kans. Se tulee huomenna pois, niin sähän voit tulla sen kyydissä meille jos vaan tahot. Mä soitin sinne paikkaan ja ne sano että vierailuaika on maanantaista perjantaihin kahestatoista neljään. Ja kaks tuntia kerrallaan. Mä voin ottaa maanantain vapaaks niin voidaan sillon ajaa Tuusulaan. Tai mennä junalla, mulle on iha sama."

"Joo toi kuulostaa hyvältä. Jos sä vaikka kysyt siltä Jannelta? Mulla ei oo sen numeroo."
"Joo mä laitan sille viestiä ja sun numeron. Mut mahtavaa hei, meillä on jopa vierashuone sulle."

Kuulin lentokentän hälyn Tuukan puhelimesta. "Jes. Nähään sitte toivottavasti huomenna!"
"Joo, moikka!"
"Moro."

Jami oli jähmettyny kattomaan mua utelias ilme kasvoillaan. Laila muotoili kulmiaan peilin eessä eikä ollut kuunnellut koko puhelua.

"No, kuka se oli?" Jami levitti käsiään ja kaljaa meinasi läikkyä mun päiväpeitolle. Loin pulloon murhaavan katseen ennen kuin vastasin. "Tuukka on mun velipuolen velipuoli. Se on tosin mulle kuin oma veli."

Jamin ilme valahti. "No hitot, mä aattelin että sulla ois mies."
"Turha luulo", pudistelin päätäni ja Laila käänty kattomaan meitä kädet lanteillaan. "No, mennäänkö me?"