Paula

30. Uotien ensimmäinen vauva

Mein nauru hiljeni kun leikkipuisto tuli esiin puiden takaa. Mä olin kulkenut siitä vaan ohitse, mutta kyllä siinä päivisin jonkun verran lapsia leikki. Se oli aika lähellä koulua, eikä ehkä Mäntylaakson rauhallisimmalla alueella.

Jami istuskeli keinussa mietteliään näköisenä, mutta näytti olevan ihan kunnossa. Joonas nielas, hieroi kämmeniään yhteen ja kaivoi taskustaan askin ja vippasi röökin huultensa väliin. "Kaikki okei?"

Jami kohotti katseensa huomatessaan meidät ja se nyökytteli heti. "Joo on, ei mun ollu tarkotus säikäyttää teitä tai mitään. Mä vaan...halusin puhua joillekin enkä jaksanu jutella kaikkien kanssa erikseen viiensadan viestin välityksellä. Siks mä pyysin teiät jonnekin ja tää paikka nyt vaan oli suht lähellä kaikkia."

Joonas nyökytteli, istui Jamin viereiseen keinuun ja sytytti tupakkansa. Jami lainasi siltä tupakan ja tulta ja me jäätiin Lailan kanssa seisoskelemaan poikien eteen. Jami veti pitkät sauhut, katsoi sitten tupakkaansa ja ojensi sen mulle. "Vittu kun mä en muista olla polttamatta."

Hymyilin ottaessani tupakan Jamilta ja Joonas vilkaisi ystäväänsä vakavana. "Mistä sä halusit puhua?"
Jami nielaisi, työnsi jaloillaan keinuun hieman vauhtia ja huokaisi. "Tehän tiiätte kai Mirvan? Siis Mirva Ruususen?"

Joonas nyökkäsi heti, mutta mä ja Laila vilkaistiin toisiamme. "Nyt ei kyllä tuu mieleen."
"Se on se Saken isosisko", Joonas sanoi ja Jami nyökkäsi. "Niin, ja se seurusteli Johanneksen kanssa ennen kuin...no siis ennen kuin se kuoli. Ja se on myös sen Oskar Mäkisen eksä. Siis sen joka uhitteli meille siellä Ruukissa."

Me nyökättiin Lailan kanssa samaan aikaan ja Jami nyökkäsi hitaasti. "Niin. No siis se tuli eilen käymään meillä. Me ollaan juteltu viimeeks tyyliin Johanneksen hautajaisissa, joten se oli aika outoa. Mutsi oli kotona ja totta kai ihan innoissaan, koska Mirva on varmaan sen lempi-ihminen. Ja no siis Mirvahan kerto että...että se on raskaana."

Joonaksen kulmat kohos melkein pipon alle. "Mitä? Kenelle?"
Jami naurahti kuivasti. "Niin no sehän se juttu on. Se sanoo tietenkin että Johannekselle, mutta vitustako sitä tietää. Niillä ei kuitenkaan ollu kamalan yhtenäinen suhde, enemmän sellasta on-off-meisinkiä. Mutsi totta kai lupas tukea Mirvaa rahallisesti kun lapsi syntyy, mutta kun juttu on se, että meillä ei oo varaa siihen. Hyvä että me saadaan ees nyt maksettua vuokraa, sähköjä, vesiä, ruokaa, nettiä ja kaikkea muuta siihen päälle. Me ei todellakaan kaivata vauvaa. Tietenkin mä ymmärrän että jos se oikeesti on Johanneksen lapsi, Mirva on tosi kusessa, mutta sillä on sentään hyvin tienaava perhe, joka varmasti auttais jos se vaan viittis pyytää."

Jami näytti aidosti huolestuneelta. Laila astui lähemmäs laskien käden sen olkapäälle, ja Joonas ravisteli tuhkaa lumihankeen. "Raha ei taida olla ainut asia mikä sua huolettaa?" Se kysyi ja Jami pudisteli päätään. "No ei. Mä...mä pelkään että Mäkinen rynnii takas mein elämään. Sen ja Mirvan ongelmat ei kuulu meille, mutta mutsi käytännössä kutsu Mirvan asumaan meille. Ja koska raskaus alkaa olla jo tosi näkyvä, on vaan ajan kysymys millon Mäkinen saa kuulla siitä. Ja no huhujen mukaan niillä on ollu eronkin jälkeen jotain juttua, joten mä en yllättyis jos Mäkinen uskois lapsen olevan sen. Se ei mua ees haittais, sais maksaa elarit mun puolesta, mutta jos se tulee taas riehumaan mein oven taakse...sitä mä en kestä."

Joonas nojasi päätään taaksepäin. Se oli ollut Jamin elämässä niinä aikoina kun Johanneksen tuomat ongelmat olivat enemmän läsnä. Se tiesi enemmän siitä, mitä Jamin kuvailema tapahtumasarja todellisuudessa voisi tarkoittaa. Silti muakin kylmäsi ajatus Oskar Mäkisen kaltaisesta tyypistä riehumassa Jamin rappukäytävässä. "Eikö sille lapselle voi tehdä jonkun isyystestin kun se syntyy?" Laila kysyi ja Jami kohautti olkiaan. "No ei oikein Johanneksen puolesta. Kai tyyliin mun DNA:ta voi verrata siihen tai jotain, mutta en mä tiiä voiko sitä tehdä niin. Jos se on Johanneksen, niin siitä tulee Uotien ensimmäinen vauva. Tai no siis ei ihan ensimmäinen, mutta mein sukupolven."