lauantai 15. helmikuuta 2020 || 23:05
Pyry on ihan tavallinen yhdeksäs luokkalainen poika, tai no oikeastaan ehkä ei ihan tavallinen. Alkoholin juonnin ja tupakan polttamisen sijaan hän käyttää vapaa-aikansa mielummin blogin kirjoittamiseen sekä val...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
« ×°×°× »
"Fuck, onko meillä tänään joku vitun biologian lajin tunnistus testi?!" huudahdan hätääntyneenä. Se siitä hyvästä päivästä. Maisa vain nauraa minulle, samoin kuin Selmakin. Molemmat ovat ihan yhtä epäreiluja. Jooa sentään on kiva kaveri ja taputtaa selkääni lohduttaakseni minua ja vaikkei tuokaan sitä ihan tosissaan tee, niin mukava ele silti.
"Joo, seuraavalla tunnilla. Mut siihen tulee vaan jotain metsien ja soiden eläimiä ja kasveja, joten ei se kauheen vaikee oo." Maisa kertoo sen jälkeen kun on ensin saanut kikatuksensa laantumaan. Läimäytän itseäni otsaani ja äänähdän epämääräisesti. Mulla oli biologiasta ysi viime totarissa ja nyt joku vitun laji testi - josta se opettaja ei muuten varmaan sanonu mitään, lyön vaikka vetoo - uhkaa sitä.
"Millon semmosesta ollaan edes mainittu?" kysyn hieroessani vasemman puoleista ohimoani.
"Se ope toitotti siitä koko viime viikon, koska tää on kuulemma tosi tärkee tai jotain." Selma tokaisee kohauttaen hartioitaan. "Tästä voi kuulemma saada korvaavia pisteitä sit siihen isoon kokeeseen mikä on joskus kahen viikon päästä", ystäväni jatkaa selittämistä. Vittu mä oon kusessa.
"Vittu sä oot kusessa." Maisa naurahtaa ja samalla läimäyttää kättäni, kun itse jatkaa ärsyttävän kuuloista kikattamistaan. Hiljalleen Jooa ja Selmakin yhtyvät kova ääniseen nauruun. Tälläisinä hetkinä saan aina hävetä ystäviäni, kun koko käytävä raikuu sen täyttyessä heidän naurusta.
"No hehheh, mä vittu tiedän ilman että sä muistutat, kiitosta vaan." tuhahdan turhautuneena. Maanantait on muutenkin jo ihan tarpeeks perseestä, niin miks pitää vielä jotain testejäkin sille päivälle tunkee. Vitun tyhmä ope.
Kymmenen minuuttia kavereilleni valitettuani, opettaja vihdoinkin saapuu kahvitauoltaan ja avaa meille luokan oven. Nainen on jo melko vanhahko, joten en edes ymmärrä miten tuo viihtyi opettajien huoneessa niin kauan. Tuo tuskin kuitenkaan vitsailee tai ylipäätään juttelee koulumme nuorempien opettajien, kuten Noelin kanssa, sillä nainen ei edes tiedä mitä lol tarkoittaa. Mielestäni aika huolestuttavaa.
Luokkalaiseni asettuvat paikoilleen, jotkut hikoilevat testin takia - minä kuulun ehdottomasti heihin - ja jotkut näyttävät siltä, että ovat luovuttaneet sen suhteen jo aikoja sitten. Sitten on tietty muutama niitä, jotka tietävät jo valmiiksi saavansa täydet pisteet tästä testistä, eivätkä sen takia stressaa pätkän vertaa.
Ei mitään. Ei siis kertakaikkiaan mitään. Pelkkää tyhjää. Aivoni lyövät tyhjää ja tuntuu, että jokainen paperissa oleva kasvi näyttää eläimeltä ja eläin kasvilta. Tiedetään, tuossa nyt ei ollut mitään järkeä mutta vielä vähemmän sitä on tässä saatanan paperilappusessa. Ensinnäkin; kuvat ovat niin pieniä, että hyvä jos edes suurennuslasillakaan mitään näkee. Suurimman osan ajasta olen käyttänyt sen miettimiseen, että näkeekö toi vanha kääkkä itekkään, mikä on orava ja mikä on karhu. Toisena; paperi on kokonaan mustavalkoinen, eikä yhdessäkään siinä olevassa lajissa ole mitään väriä, joka tekee tästä vielä entistäkin vaikeampaa. Miten helvetissä mä voin oikeasti erottaa hömötiaisen ja sinitiaisen toisistaan, jos tässä ei ole värejä. Niinku, anna mun kaikki kestää.
