lauantai 15. helmikuuta 2020 || 23:05
Pyry on ihan tavallinen yhdeksäs luokkalainen poika, tai no oikeastaan ehkä ei ihan tavallinen. Alkoholin juonnin ja tupakan polttamisen sijaan hän käyttää vapaa-aikansa mielummin blogin kirjoittamiseen sekä val...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
« ×°×°× »
Tuijotan puhelimeni näytöllä olevaa viestiä, jonka sain Noelilta jo muutama päivä sitten. Olen lukenut sen läpi jo varmaan sata kertaa ja joka ikinen kerta kun luen sen uudestaan, musta tuntuu aina vaan enemmän ja enemmän tosi itsekkäältä ja- ja no, ylipäätään vaan ihan totaaliselta kusipäältä.
Pitäiskö mun vastata vai ei? Oliko se ihan outoo näin monen päivän jälkeen? Olis se varmaa, sitä paitsi sille jäi muutenki varmaa kauheet traumat musta ja kaikkee.
"Äh en mä tiedä." tuhahdan itsekseni tai oikeastaan itselleni. Oloni on ollut sekava jo ties kuinka kauan mutta tajuttuani, että olen kehittämässä tunteita opettajaani kohtaan se on muuttunut vain entistä epäselvemmäksi. Ihan kuin oman seksuaalisuuden kyseenalaistaminen ja muiden murrosiän aiheuttamien muutosten kanssa ei olisi jo ihan tarpeeksi vaikeaa. "Mutta toisaalta eihän mulla tässä oikeestaan oo mitään menetettävää." huokaisen miettiessäni mitä teen seuraavaksi.
Päätän vain avata puhelimeni lukituksen ja laittaa Noelille viestiä sillä tiedän jo valmiiksi, että jos en nyt tee sitä, niin kadun sitä myöhemmin ja itken siitä sitten Selmalle. Sit Selmaa alkaa ärsyttää ja se varmaan raahaa mut jossain koulussa Noelin luokse.
Puhelimeni avautuu sen tunnistettua sormenjälkeni ja näytöllä näkyy suoraan Noelin lähettämä viesti. Tärisevin käsin yritän saada sanallistettua edes yhden mielessäni pyörivistä kysymyksistä. Tuntuu siltä että miljoonat vastauksettomat kysymykset vilisevät silmieni edessä, kuin lauma pieniä tulikärpäsiä, joita on mahdotonta saada kiinni yön pimeydessä.
"Okei, yritä nyt." torun itseäni ja läimäytän - kirjaimellisesti - toista poskeani. Puhallan pitkän henkäyksen ulos ja vedän sitten terävästi happea keuhkoihini. "Eihän tässä mitään, haha, ei todellakaan. Olen vaan laittamassa opettajalleni, jota kohtaan mulla nyt vaan sattuu olemaan tunteita, viestiä. Ei paha, ei ollenkaan paha", sönkötän itselleni yrittäen uskotella asian olevan ihan fine, vaikka se ei ole lähelläkään sitä. Ja samalla onnistun varmaan näyttämään ihan idiootin lisäksi ihan hullulta, koska niinku kuka puhuu itselleen siitä uskaltaako lähettää opettajalleen viestiä. No ei ainakaan kukaan järkevä...
"Noniin." henkäisen hermostuneena jonka jälkeen nuolaisten kuivia huuliani.
