lauantai 15. helmikuuta 2020 || 23:05
Pyry on ihan tavallinen yhdeksäs luokkalainen poika, tai no oikeastaan ehkä ei ihan tavallinen. Alkoholin juonnin ja tupakan polttamisen sijaan hän käyttää vapaa-aikansa mielummin blogin kirjoittamiseen sekä val...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
tehe, tässä on nyt tää luku, jota jotkut on odottanut innolla ja jotkut (puspus sade) taas ei :3
« ×°×°× »
"Ei. Ei tätäkään... äh ei tääkään sovi, liian värikäs." selitän itsekseni sovittaessani vuorotellen kaapissani olevia paitoja, joita en ole käyttänyt kertaakaan. Katselen itseäni kokovartalopeilistäni ja heittelen sellaisia puseroita lattialle, jotka eivät mielestäni sovi tilanteeseen. "Oisko tää kuitenkin parempi kuin tää..?" kysyn itseltäni huulet mutrussa pitäen oikeassa kädessäni henkarista roikkuvaa, valkoista korkea kauluksista paitaa ja toisessa kädessäni taas muuten samanlaista, mutta mustaa paitaa. Pidän molempia rintakehäni edessä, jotta saan jonkinlaisen kuvan siitä, miltä se näyttäisi ylläni. Kymmenen minuutin pohdiskelun jälkeen päädyn valkoiseen paitaan, sillä mielestäni se sopii paremmin rusehtavien leveälahkeisten farkkujeni kanssa. Tyytyväisenä ripustan mustan paidan takaisin kaappiini ja käännyn sitten ympäri nähdäkseni jäätävän kasan vaatteita, jotka lojuvat lattiallani.
"Ugh." pyöräytän aikaansaamalleni sotkulle silmiäni, ihan kuin tämä nyt olisi taas jonkun muun vika. Asettelen kädessäni olevan paidan nätisti sänkyni päälle yrittäen välttää mahdollisten ryppyjen muodostumista. Nappaan yhden monista vöistäni ja heitän senkin sänkyni päälle, ettei sitten kohta tarvitse sitä enää etsiä. Tämän jälkeen heitän tarpeettomat vaatteet lattialta takaisin kaappiini, kuitenkaan niitä viikkaamatta. "Noh, rytyssä ne oli jo äskenkin." kohautan harteitani ja suljen vaatekaappini oven.
Nappaan pöydälläni olevan puhelimen käteeni, sujautan sen taskuuni ja lähden matkaamaan kohti keittiötä.
"Äitiii~" huudan melodisesti lampsiessani keittiönpöydän ohi jääkaapille.
"No mitäää~" äitini huutaa takaisin samanlaisella äänellä. Tuo tulee huoneestaan keittiön nurkalle nähdäkseen minut.
Käännyn dramaattisesti ympäri ja katson äitiäni toinen kulma koholla, huulillani leikkisä virne. "Mä tarviin sulta rahaa lainaan." tokaisen vilauttaen tuolle leveän hymyn. Äitini huokaisee ja pudistelee päätään.
"Mihinköhän on herran kaikki kuukausirahat sitten hävinnyt, hmm? Mielestäni annoin sulle 20€ viime viikolla." äiti mutisee ja nyt hän on se joka virnistää.
"Öö no tota... mä saatoin luultavasti ehkä mahdollisesti ostaa itelleni uuden korun netistä ja, ja sitten mä ostin Selmalle suklaalevyn, koska olin sille velkaa." räpsyttelen viattomasti silmiäni ohimoitaan hierovalle naiselle.
"Mähän tilasin sulle uuden korun ihan vasta." äitini tuhahtaa.
"No mut siitä on jo kaks viikkoo." kitisen takaisin.
