lauantai 15. helmikuuta 2020 || 23:05
Pyry on ihan tavallinen yhdeksäs luokkalainen poika, tai no oikeastaan ehkä ei ihan tavallinen. Alkoholin juonnin ja tupakan polttamisen sijaan hän käyttää vapaa-aikansa mielummin blogin kirjoittamiseen sekä val...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
« ×°×°× »
"Heippa Pyry ja Selma!" Jooa ja Maisa huutavat yhteen ääneen, kun he lähtevät kävelemään eri suuntaan mihin taas minä ja Selma. Meidän ruotsin tunnit peruttiin tältä päivältä, sillä opettajamme oli koulutuksessa eikä saanut meille sijaista, joten poikkeuksellisesti koulumme loppuu aikaisemmin tänään.
"Moikka!" Selma hihkaisee onnellisesti ja vilkuttaa ystävyksillemme. Itse tyydyn vain vilkuttamaan noille masentava ilme kasvoillani, silmä Selman kauas kantautuvat huudot tuovat jo ihan tarpeeksi turhia katseita meihin. "Noniin..." vieressäni kävelevä tyttö aloittaa. "Miksi sä et ollu perjantaina koulussa?" Selma kysyy ja tarraa samalla kiinni käsivarrestani jääden roikkumaan siihen kuin mikäkin apina.
Vedän takkini hupun pääni yli ja vastaan välinpitämättömästi: "Mulla oli lämpöä, joten en viittiny tulla kouluun."
"Aha. No entäs mikset ollut eilen koulussa?" Selma utelee omalla ihanalla ja samalla erittäin rasittavalla tavallaan. Huokaisen turhautuneena sekä erittäin ärsyyntyneenä.
"Koska eilen oli ensimmäinen päivä, kun olin täysin terve. Äiti ei laskenu vielä sillon kouluun." tiuskaisen väsyneenä. No ei nyt ihan oikeastaan... meinasin eilen aamulla kusta housuun ennen kouluun lähtöä, koska olisin joutunut kohtaamaan Noelin, joten rukoilin ja anelin äidiltä, ettei mun tarvitsisi mennä vielä maanantaina kouluun.
"Ai, no mut onneks oot nyt terve. Tai sun ois parempi olla, en haluu sulta mitään ihmeen ebolaa tai jotain." kädessäni roikkuva tyttö hymähtää kohauttaen hartioitaan ja vihdoinkin irrottaa tiukan otteensa minusta. "Jäit tosin paitsi yhdestä aika isosta jutusta, joka liittyy Noeliiin~" Selma lausahtaa melodisesti. Tuntuu kuin vasta kyseisen miehen nimen kuullessani heräisin kunnolla, ihan kuin olisin ollut koko päivän jonkin laisessa horroksessa. Käännän katseeni äkkiä vierelläni hyppelehtivään Selmaan, jonka huulilla on tietäväinen virne.
"Ai mitä?!" huudahdan äkillisesti. Ystäväni taas vain nauraa minulle, hyvä ettei suorastaan kaatunut maahan ja jatkanut nauramistaan siellä. "Älä naura." tuhahdan ristien käteni rintakehäni päälle.
"Mi-miks sua e-ees kiinnostaa s-se niin paljon?" Selma saa vaivalloisesti kysyttyä naurahdustensa välistä. Pyöräytän tuon kikatuksille vain silmiäni ja lähden kävelemään nopeammin kuin hän. Pian Selma kuitenkin saa hölkättyä minut kiinni ja on heti utelemassa lisää: "Älä vaan sano, et sä tykkäät siitäää~"
"Wtf Selma! Mitä sun päässäs oikein liikkuu?! Sehän- sehän ois vastoin jotain sääntöjä tai laki, jos mulla tai ihan kenellä vaan olis suhde omaan opettajaan!" huudan päin Selman naamaa. Ärsyttävä virne ei missään vaiheessa hälvene tytön naamalta, jonka johdosta mun tekee mieli vaan huutaa sille enemmän. "Toi on ihan naurettavaa." tiuskaisen vielä ja tuuppaan Selmaa kauemmas minusta.
