lauantai 15. helmikuuta 2020 || 23:05
Pyry on ihan tavallinen yhdeksäs luokkalainen poika, tai no oikeastaan ehkä ei ihan tavallinen. Alkoholin juonnin ja tupakan polttamisen sijaan hän käyttää vapaa-aikansa mielummin blogin kirjoittamiseen sekä val...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
« ×°×°× »
Matikan yllätystesti? Tehty. Äidinkielen kirjoitelma? Tehty. Ruotsin sanakoe? Sekin tehty.
Tää päivä on vaan tuntunu jotenkin tosi täydeltä sekä raskaalta ja ylipäätään on tosi paljon juttuja mitä mun on pitäny tehdä ja pitäis edelleen tehdä. Mut arvatkaa kuka ei jaksa hoitaa velvollisuuksiaan ja tehdä asioita oman tulevaisuutensa eteen, jotta sais sit aikuisena hyvän elämän, kaks koiraa ja omakotitalon. No minä tietysti!
Mut luojan kiitos tämäkin päivä on ihan kohta ohi, mun tarvii enää kärsiä täällä tän tunnin jälkeen vaan enkun tunnit, kyllä just sen tiedät-kai-kenen opettajan tunnit, ja sitten mä pääsen kotiin syömään suklaata sekä ottamaan ihan helvetin pitkät päikkärit.
"Noniin, elikkäs sitten ensi viikon maanantaille teette nämä sivun 85 tehtävät. Ja muistakaahan sitten myös oikeasti tehdä ne, käyn kiertelemässä niitä sitten seuraavan tunnin alussa." keski-ikäinen nainen, ruotsin opettajamme selittää itsekseen, kun puolet luokasta ovat poistuneet jo viisi minuuttia sitten päästäkseen viidentoista minuutin pituiselle tauolle. Säälittää vähän naisen puolesta, sillä tuo on selvästikin paneutunut työhönsä jotenkin extra paljon. Se on hyvä, että joillain riittää motivaatio, sillä minulla alkaa olla aika lähellä nollapistettä. Edelleen mietin aina iltaisin ennen nukkumaan menoa, että miten helvetissä mulla on viime keväänä voinut olla yhdeksän keskiarvo. Ja oikeesti lyön vaikka vitosen vetoa siitä, että mun paperi on mennyt sekaisin jonkun muun kanssa. Äläkä valita, ei mulla oo enempää rahaa, köyhä mikä köyhä.
Itsekseni pyörittelen päätä samalla kun pakkaan reppuani. Luokka on muuten tyhjä, jos minua ja idiootti kavereitani ei lasketa. Kun saan viimeinkin pakattua tavarani reppuun, vetäisen vetoketjun kiinni ja heitän repun olalleni. Poistumme luokasta. Maisa ja Selma höpöttelevät keskenään jotain tähän Noel nimiseen opettajaan liittyen. Maisa vaan ihan yhtäkkiä muodosti jonkun ihme obsession siihen. Outo... Jooa taas sen sijaan kuuntelee musiikkia, eikä tuo kuulisi minua tai tiedostaisi olemassaoloani vaikka huutaisin ihan hänen korvan juuressaan. Tästä johtuen vaihtoehdokseni jää vain stressata seuraavasta tunnista. Voisin vain lintsata ja lähteä kotiin. Mut sit äiti alottais kauheet kuulustelut, että missä mä oon ollu. Toisaalta taas se suklaa houkuttelis nyt aika paljon ja voisin vaikka esittää että oon kipee ja että mun päätä särkee. Mut sit mun pitäsi mitata kuume ja äiti passittais mut takaisin kouluun kun sitä perkeleen kuumetta ei tietenkää ole. Ellen toki tunkis sitä johonki lämpimään puuroon ja sit esittäisin et se on mun lämpö. Mut eihän mulla nyt jumalauta oo mitään vitun puuroa. Saatanan vajakki.
Äh vittu ehkä mä nyt vaan kärsin nää viimeset tunnit ja yritän kestää tän tilanteen kuin mies.
Havahdun ajatuksistani, kun ruotsin opettaja huutelee jotain "Hejdå", ja "Vi ses!" perääni, kun poistun luokasta viimeisenä. Yritän sitten epätoivoisesti jotain siinä sönköttää mutta olen aika varma, että se oli "Hejdån" sijaan jotain hyvän huomenen ja paljon onnea välistä. Varma kymppi ruotsista, eikös vain.
