lauantai 15. helmikuuta 2020 || 23:05
Pyry on ihan tavallinen yhdeksäs luokkalainen poika, tai no oikeastaan ehkä ei ihan tavallinen. Alkoholin juonnin ja tupakan polttamisen sijaan hän käyttää vapaa-aikansa mielummin blogin kirjoittamiseen sekä val...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
« ×°×°× »
Hävettää, hävettää tosi paljon. Haluaisin vaan kadota ja unohtaa eilisen tapahtumat ihan kokonaan. Vajota maan alle ja jäädä sinne sitten mätänemään.
Eilen päästyäni takaisin kotiin kahvilalta mielikuvat tapahtuneesta alkoivat pikku hiljaa muuttua selkeämmiksi ja niitä peittävä sumu hälveni hiljalleen. Noel oli vain yrittänyt auttaa ja kun tuo oli ottanut askeleen lähemmäs minua ja astunut "henkilökohtaiselle alueelleni", menetin itsehallinnan. Äiti kertoi, että olin kotiin päästyäni juossut itkuisena suoraan huoneeseeni ja lukinnut oven. Olin ilmeisesti itkenyt itseni uneen aikalailla heti, sillä en kuulemma ollut edes käynyt syömässä tai suihkussa. Tänään aamulla äiti sitten aloitti kamalat kuulustelut ja selitti siitä kuinka 'mä olin niin huolissani susta' ja 'luulin että sulle oli sattunut jotain' joten mun piti keksiä äkkiä joku tekosyy ja kaikkee. Heitin siihen sit vaan, että mulla oli Selman kanssa riitaa ja blaah blaah. Äiti tosin usko mun säälittävät selitykset ja lähti sitten ihan normaalisti töihin eikä siinä sitten muuta.
Mutta enemmän mua kuitenkin ahdistaa koulussa oleminen. En ole nähnyt Noelia vielä tänään, mutta se hetki saattaa tulla ihan millon vaan, joten mun pitää keksiä sitäkin varten joku selitys, jos se tai joku muu rupee kyselemään eilisestä. Sanon vaikka, että luulin Noelia pedofiiliksi ja sen takia löin tai sitten-
"Sä olet ollut kauheen hiljainen." Selma huomauttaa. Maisa ja Jooa nyökkäilevät ja mumisevat jotain siitä, kuinka olen lähipäivinä ollut muutenkin vähän etäinen heihin. "Oletko sä varmasti kunnossa?" Selma kysyy huolestuneena ja silittää samalla selkääni. Nyökkään hymyillen pienesti.
"Joo, oon vaan ollut tosi väsynyt tässä viimesten päivien aikana, ei muuta." vakuutan epäileville ystävilleni.
"Jos sä niin sanot." Maisa kohauttaa hartioitaan ja jatkaa sen jälkeen tyhmien meemien näyttämistä Jooalle. Hymyilen noiden kahden omituisille jutuille, mutta sitten Selma nousee seisomaan.
"Tuu, mennään juttelemaan tonne." tyttö nyökkää tyhjää sohvaa kohti. Hänen kasvoillaan on jokseenkin huolestunut hymy.
"Selma, mä oon ihan kunnos-"
"Etkä oo, oon tuntenu sut ties kuinka kauan. En mäkään ihan niin tyhmä oo, ettenkö huomais susta kun joku on hätänä." Selma naurahtaa kuivasti. Pyöräytän tuolle silmiäni ja tartun sitten hänen ojennettuun käteensä. Tyttö vetäisee minut ylös harmaalta sohvalta, ja ilmoittaa Jooalle ja Maisalle meidän menevän juttelemaan kahdestaan. Jooa nyökkää ja hymyilee pienesti, mutta Maisa taas pitää katseensa kiinni kännykässään koko tämän ajan, eikä tuo varmaan edes kuullut mitä Selma sanoi. Perus Maisa.
