Paula

19. Järjetön maailma

Patrick näytti hetken siltä että se oikeesti hermostuis, mutta sen sijaan Markus kohotti meille niitä vitun täydellisiä kulmakarvojaan ja lähti pois. Mä olin yhä raivona kun Patrick laski urheilukassinsa olaltaan. "Mitä se halus?"

Mun ei ollut tarkotus olla ihan niin ilkee kun mä sitten loppujen lopuksi olin. "Se ei kuulu sulle", kivahdin ja hieraisin otsaani. Mä halusin vaan kotiin peiton alle piiloon maailmalta. Patrick kurtisti kulmiaan. "No anteeks. Mennäänkö me joku päivä sille lenkille?"

Mitä vittua? "En mä tiiä kun yritin laittaa sulle viestiä mutta sun puhelin on ollu kiinni pari päivää", huomautin ja se kääns katseensa pois musta. Vitun välttelijä. "On ollu vähän kiireitä."
"Joo ja mulla tulee olemaan vähän kiireitä", mutisin ja kävelin sen ohitse. En jaksanut mitään enkä ketään. Helvetti.

Mä ujutin kuulokket korviini ja laitoin soittolistan päälle. Kun mua ärsytti, tunne valtas koko mun kehon. Sormenpäitä pisteli, päässä humis ja poskia kuumotti. Mä halusin huutaa Markukselle, ettei se voinut tehdä Lailalle tai kellekään niin kusisesti, mutta kyseessä oli Markus Haikala. Se teki ihan mitä halusi ja kenelle halusi. Mutta Lailaa mä en antaisi sen satuttaa.

Kävin ulkona haukkaamassa happea ja rauhoittumassa. Mä en voisi syöksyä Markuksen kimppuun ihan tuosta vaan. Se oli liian koskematon. Mun pitäis malttaa oottaa hetki ja antaa itteni ajatella. 

Kun palasin sisälle kouluun, muistin että meillä oli taas ryhmänohjaajan tunti. Kiirehdin toiseen kerrokseen ja ehdin paikalle just ajoissa. Yritin hakeutua istumaan Lailan viereen, mutta se istui jo Markuksen vieressä. Voi saatana. Mun viha oli jo laantunut, eikä Jamia vielä näkynyt luokassa. Saattoi olla että se skippaisi koko tunnin.

Patrick istui luokan takaosassa yksin kuten aina ja naputteli kynällään pulpettiin. Mä nielin ylpeyteni, kävelin sen luokse ja laskin reppuni pulpetille. Mä tunsin Lailan katseen seuraavan mua hämmästyneenä kun istuin alas ja käännyin kattomaan Patrickia.

Se tarkasteli mua kulmiensa alta ja lopetti kynällä naputtelun. "Jaa, nyt mun seura sitten kelpaa?"
Sen katseessa oli pisteliäisyyttä, jota mä en ollut ennen nänhyt.

Huokaisin ja haroin hermostuneena mun sotkusia hiuksia. "Sori. Olin vaa niin kauheen vihanen Markukselle", mutisin. Markus ja Laila istu luokan etuosassa, eikä ne kuullut meidän puheita.

Patrickin ilme pehmeni vähän ja sen toinen suupieli kohosi ja sai sen hymykuopan esiin. "Tuttu tunne. Ja sori etten mä vastannu siihen viestiin. Mutta mennään sinne lenkille vaikka tällä viikolla jos sulle käy?"

Meillä alkaisi ensi viikolla koeviikko, mutten ollut miettinyt sitä oikeastaan ollenkaan. Olisi varmaan pitänyt, mutta mitä pienistä. "Juu mennään vaan. Mulle käy oikeestaan mikä päivä vaan."

Patrick nyökkäsi ja suuntasi katseensa eteenpäin napauttaen taas kynällä pulpettiin. "Okei. Miten olis vaikka jo tänään?"
Mä en ollut sopinut illaksi mitään, Jannella oli joku vanhempainilta missä sen piti olla paikalla ja jääkaapissa oli Jarkolle eilistä makaroonilaatikkoa. "Joo kyllä se käy. Minne me mennään?"

Patrick mietti hetken ja kynän naputus kiihtyi. "Meillä päin on sellainen reitti jonka pystyy menemään vaikka hämärtäisikin. Jos mä tuun vaikka hakemaan sut joskus neljän ja viiden välillä?"

Nyökkäsin ja Samuli saapui luokkaan jalassaan ne samat Vanssit. "Päivää pupuset. Ainakin puolet näyttää puuttuvan joten käydäänpä se pitkä nimilista sitten läpi."
Jami ei ollut tullut tunnille, mutta Matias istui Markuksen takana kuulokkeet päässään hajamielisen näköisenä.

Alina istui toisella puolella luokkaa jonkun tytön vieressä. Sitä ei näyttänyt vaivaavan yhtään mikään, se vaan naputteli rakennekynsillään pulpetin puista pintaa ja heilutteli mustien nahkasaappaiden verhoamia jalkojaan ilmassa. Tyttö sen vieressä kuiski jotain sen korvaan ja Alina näytti siltä ettei sitä kiinnostanut tippaakaan. Eikä sitä varmaan kiinnostanutkaan. Sitä ei tainnut kiinnostaa mikään.