Etsitty |EXO•Fin|

30.Lentokentällä

Yifan ajoi syrjäiselle parkkipaikalle, mahdollisimman kauas itse huoltoasemasta. Hän loikkasi ylös ja avasi pakettiauton oven.
"Täh, joko me ollaan perillä?"
"Tää ei näytä lentokentältä", joku totesi pettyneenä.

Yifan katkaisi puheen tulvan heilauttamalla kättään. "Oksennustauko. Se pikkukaveri ohjaamossa voi huonosti."
"Eikö se olisi voinut pidättää? Tai sitten oksentaa penkille, ei tää meidän auto kumminkaan ole", Chanyeol puhahti ja Yifan käänsi päätään, kun Kyungsoo tuli hänen luokseen. Hän näytti hirveältä, verien valuessa hänen leukaansa pitkin vaatteilleen.
Hälinä loppui kuin seinään, ja Chanyeolin silmät laajenivat. "Luoja."
"Mä luulin, että menkat tulevat alapäästä, ei suusta."
Minseok läimäisi Baekhyunia poskelle vähän liiankin kovaa, sillä siihen jäi punainen jälki. "Sun vitsit ei ole hauskoja."
Kyungsoo katsoi heitä hiljaa, kunnes hänen pyöreät pöllönsilmänsä kääntyivät selälleen ja hän kaatui suorilta jaloiltaan maahan.

Yixing kömpi ulos autosta ja asetti kätensä toisen otsalle. "Se on kylmänhikinen. Me tarvitaan sille jotain lämpöä, menee muuten alilämmön puolelle."
Yifan katseli ympärilleen ja huomasi ojassa takin, jonka hän kävi hakemassa. Hän ojensi sen Yixingille, joka katsoi epäilevänä siinä olevaan verta, kunnes kääri sen Kyungsoon ympärille.
"Meidän täytyy vain matkata nopeasti eteenpäin. Luulen, ettemme voi auttaa häntä", poika sanoi ja nosti Kyungsoon sisälle autoon. "Joku muu voi mennä hänen paikalleen ohjaamoon."
"Entä jos se tarttuu", Baekhyun inahti ja kavahti kauemmas tajuttomasta.
"Ei tartu", Yifan ärähti ja meni takaisin. Hetken päästä Luhan tuli etupenkille, koska hän oli ainoa, joka halusi.

Luhan virnisti kevyesti Jongdaelle istuessaan tuon viereen, mutta ilo ei yltänyt silmiin. Sitä ennen hän kuitenkin asetti takkinsa takamuksensa suojaksi, koska penkki oli veressä.
"Mitäs äijä", Jongdae hymähti auton nytkähtäessä liikkeelle.
"Mitäs tässä. Ihan peruspäivä. Entä sä?"
"Harvinaisen hyvin menee."
"Ai jaa. Miten niin?"
"Musta tuntuu, että mä olen suhteessa."
"Ahaa. Kenen kanssa? Joku kiva tyttökö", Luhan kysäisi, esittäen, että häntä kiinnostaisi vastaus. Hän tiesi sen jo valmiiksi, eikä se ollut mieluisa.
"No, näyttäähän Xiu vähän tyttömäiseltä, mutta niin. Hänen kanssaan."
Luhania kirpaisi, eikä hän halunnut myöntää sitä itselleen. Hän pakotti suupielensä hymyyn. "Aika kiva. Xiu on hyvä tyyppi. Onnea nuorelle parille", hän sanoi ja heilautti kättään niin kuin heittäisi confetteja ilmaan.
Jongdae ei ymmärtänyt Luhanin vaisuutta, sillä poika ei tuntenut Luhanin ja Minseokin menneisyyttä. Niinpä hän jätti asian sikseen.

Loppumatka sujui hiljaisuudessa, ja kun he vihdoin saapuivat perille, Yifan parkkeerasi huolellisesti pakettiauton paikalleen ja he raahautuivat ulos. Kyungsoo oli heikkona, ja Minseok joutui Chanyeolin avustuksella kantamaan tuota, koska muuten hän ei olisi päässyt muiden mukaan.

~||~

Sehunia kuskaava auto oli ajanut Jonginia kuskaavan samanlaisen auton ohi, sillä kaksikko lähetettäisiin eri aikaan tutkittavaksi. Jonginin tapauksessa heidän täytyi ensin pitää pieni välietappi, joten Sehun vietiin lentokentälle aiemmin.
Auto oli naamioitu suureksi poliisiautoksi ja se ajoi ylinopeutta pillit päällä. Nämä robotit eivät aikaa tuhlanneet, ajatteli vastaherännyt Sehun mielessään. Hänen päätään särki pienesti, mutta matka ei kestänyt kauankaan.

Ajaja sammutti pillit ja alkoi ajaa rauhallisemmin toisen pakettiauton perässä, joka ajoi lentokentälle. Nainen pysäköi sen viereen ja avasi takakontin poikajoukon mentyä kauemmas.

Sehun autettiin ulos, ja hänen kaulaansa ripustettiin panta, jonka valo välähti välillä punaisena. Sehunin toinen käsi kahlittiin naisen omaan käteen kiinni.
Blondi ajatteli, ettei hän todellakaan ollut ajatellut 24h:n käsirautahaastetta näin. Ehkä tämä oli piilokamera? Aikainen aprillipila? Prank?
Seuraavaksi suulle asetettiin ilmastointiteipin pala, joka vuorostaan peitettiin valkoisella kertakäyttösuumaskilla, joka oli varsin tavallinen näky tässä maassa. Nainenkin riisui punaisen suojanaamionsa, jolloin hän näytti melko normaalilta. Kukaan ei todennäköisesti huomaisi mitään outoa, varsinkin kun kaikilla aina oli kiire. Robotti tarttui jäätävällä kädellään Sehunin omaan ja he lähtivät liikkeelle. Sehun katsoi ympärilleen peloissaan.

Sehunia raahattiin sisälle, johon poikalauma oli mennyt aiemmin. Kun hän oli sisällä, huomasi hän eksyneen näköisen, mutta tutun poikajoukon. Hän yritti rimpuilla ja huutaa, mutta se ei auttanut mitään, nainen vain riuhtaisi hänet lähemmäs itseään kuin pahaisen koiran.

~||~

Pojat pyörivät lentojen ilmoitustaulun luona, tuijottaen sitä silmät suurina. "Jaa, seuraava lento lähtee puolen tunnin päästä, mutta se on näköjään täynnä. Seuraava on vasta tunnin päästä. Ja meillä ei ole edes lippuja, perkele, me emme pääse täältä ikinä", Yifan totesi hetken tarkastelun tuloksena.

Luhan katsoi hiljaa taulua, kun Minseok kääntyi hänen puoleensa. "Etkö sä voi tehdä mitään?"
Toinen pudisti päätänsä. "Ei onnistu. Meitä on liian monta ja liian vähän aikaa."
Minseok huokaisi ja katseli ympärilleen, kunnes huomasi tutun oloisen pojan, jonka nimen Minseok oli ehtinyt jo unohtaa. Hän tarttui Luhania tuon hihasta ja osoitti tuota blondia poikaa kohti. "Hei, eikö tuo poika näytä aika tutulta?"
Luhanin silmät laajenivat yllätyksestä, kunnes ne kapenivat vihasta viiruiksi. "Kuka tuo nainen on? Miten hän on täällä", hän huudahti ja marssi kaksikon luokse.

"Sehun! Mitä tämä tarkoittaa! Kuka tuo muija on", hän vaati selitystä, mutta säikähti kun Sehun ei vastannut vaan alkoi tekoitkeä.
"Mikä hätänä... mikset vastaa", Luhan sanoi pelästyneenä ja hän laski Sehunin suusuojuksen alas, joka paljasti teipin.
Nainen näytti heränneen vasta nyt tilanteeseen ja hän potkaisi Luhania nopeasti mutta erittäin lujaa kylkeen, joka sai pojan lennähtämään päin tekokasvia. Hän huudahti, kiinnittäen kaikkien muidenkin huomion itseensä.
Pojat piirittivät Luhanin nopeasti, jonka aikana nainen lähti juoksemaan, Sehunin kaatuessa maahan. Robotti käytännössä veti maassa makaavaa poikaa perässään ja Luhan nousi älähtäen pystyyn, osoittaen pakenijoita. "Hän ei saa viedä Sehunia!"

Joukosta Yifan ja Tao lähtivät yhdessä juoksemaan, ja he liukastelivat vastapuunatulla käytävällä muiden ihmisten katsoessa heidän peräänsä enempi vähempi paheksuvasti.
Nainen risteili eri käytävillä, kunnes hän saapui yksityiskoneiden siipeen, jossa turvatarkastukset eivät olleet käytössä, koska koko rakennuksen osa oli suljettu remontin ajaksi. Siitä huolimatta hän juoksi sinne ja oli matkalla johonkin lentokoneeseen vievään putkeen. Kaksi poikaa seurasi, ja hetken kuluttua muutkin olivat lähteneet heidän peräänsä.

Chanyeol oli napannut Kyungsoon reppuselkäänsä, joka sai Baekhyunin katseen muuttumaan mustasukkaiseksi. Chanyeol ei tosin ollut iloinen tästä tehtävästä: Kyungsoon suupielistä valui aina välillä verta, jotka jatkoivat matkaansa Chanyeolin hiuksiin ja naamalle.

Pian kaikki olivat päässeet sisään lentokoneeseen, ja nainen jatkoi kulkuaan ohjaamoon, tajuamatta, että peli oli hänen osaltaan jo menetetty. Pojat seisoivat hengästyneinä lentokoneen käytävällä, katsoen ohjaamon suljettua ovea. "Kuka menee hakkaamaan sen?", joku kysyi, mutta kukaan ei ehtinyt vastata, kun ovi, josta he olivat tulleet, oli sulkeutunut ja lentokone alkoi täristä. He olivat nousemassa ilmaan, sen saattoi jokainen arvata.

"Mitä vittua", muutamat huusivat yhteen ääneen, kun lentokone nytkähti ja alkoi liikkua. Maisema alkoi vaihtua ikkunoissa ja kone valmistautui lentoon.