Etsitty |EXO•Fin|

17.Lupaus

Jongin jätti nelikon ja Junmyeonin asunnon taakseen, ja laskeutui takasin toiseen kerrokseen. Poika avasi oven, ja houkutteleva ruuan tuoksu levittäytyi heti hänen ympärilleen.
"Luoja, täällä tuoksuu ihanalta", hän huokaisi ja heitti takkinsa naulakkoon.

Kyungsoo oli kokkaamassa. Hän oli paistamassa jälleen munia, juustoa, pekonia. Jongin katseli kuinka taitavasti pikkuinen käytti mausteita. Kun Kyungsoo kääntyi ja näki Jonginin, hän soi ensimmäisen hymynsä tälle. Sydämen muotoiset huulet kaartuvat ja Jongin hymyili takaisin.
"Sä palasit. Mä arvostan sua nyt enemmän", Kyungsoo sanoi ja otti pannun levyltä, alkaen kattaa pöytää siististi.
"Totta kai mä palasin. Mä en koskaan petä lupauksiani", Jongin sanoi ja pesi kädet.
"Niinhän kaikki sanovat. Se voi olla yllättävän vaikeaa. Nyt voi olla helppoa sanoa niin, mutta entä myöhemmin... tilanteessa, jossa sinulla ei ole vaihtoehtoja, ja vaikka olisikin, valitset lupauksen pettämisen, koska se on helpointa itsesi kannalta", vanhempi sanoi synkästi ja toi ruuan pöytään, alkaen taitella muutamaa sinistä servettiä nätisti.
"Onko joku pettänyt lupauksensa", Jongin kysyi huolestuneena.
"On, monia, monia kertoja. Voitko luvata taas jotain minulle", Kyungsoo sanoi ja katsoi pistävästi toista.

Jongin häkeltyi mutta nyökkäsi. "Mielelläni, teen mitä vain haluat."

Kyungsoo huokaisi, punniten haluaisiko sittenkään puhua tästä. "Hyvä on. Älä kerro kellekään mitään aamuisesta keskustelustamme. Ei siitä lupauksesta, vaan sitä ennen olleesta jutusta."

"Ai se teleporttaus ja maan hajoamisjuttu?"

"Älä sano sitä noin. Mutta niin, juuri sitä tarkoitan."

"Okei... mä lupaan olla kertomatta, mutta miksi?"

"'Miksi' ei ole tärkeä. Tajuat sen varmaan pian itsekin. Mutta tämä on tärkeämpää kuin edellinen lupaus. Haluan sinun sitovan sen verelläsi."
Jongin silmät laajenivat ja hän avasi suunsa hämmentyneenä. "Et ole tosissasi. Toi on jo aika outoa, munkin mielestä."
"Ehkä, mutta asiat muuttuvat vielä oudommiksi myöhemmin", Kyungsoo kertoi ja tuijotti taas suoraan Jongin sieluun.
"Okei, okei", Jongin sanoi ihmeissään, mutta haki keittiön laatikosta veitsen.
"Ei sillä. Tällä", Kyungsoo esti ja otti linkkuveitsen taskustaan.

Jongin kohotti kulmiaan, mutta käveli lyhyemmän luo. Kyungsoo aloitti.
"Minä, Do Kyungsoo, eli D.O, lupaan etten hiiskahda kellekään tästä asiasta."
Jongin henkäisi ja lausui omansa. "Minä, Kim Jongin, eli Kai, lupaan etten kerro kellekään tästä asiasta."

Kyungsoo näytti tyytyväiseltä ja viilsi pienen viillon kämmeneensä, samoin Jongin. Hän ohjasi toisen käden omalleen, ja veri valui ja sekoittui.

Jonginia kihelmöi, ja Kyungsoota pyörrytti. Maa tuntui tärisevän hermostuneesti. Kun he irrottivat kätensä, kaikki oli taas normaalisti.

Kaksikko tuijotti toisiaan järkyttyneinä. "Mitä toi oli?"
Kyungsoo kohautti olkiaan. "Emme ehkä saa koskaan tietää, ja siitä ei puhuta."

Jongin maiskautti huuliaan mietteliäästi ja istui pöytään syömään, eivätkä he vaihtaneet sanaakaan sen jälkeen.

~||~

Taemin soitti Jonginille. Hän piteli puhelinta kädessään vittuuntuneena. Miksei Kai vastannut hänelle? Hän luuli, että heillä oli ollut juttua. Ei kai Jongin voisi olla niin kusipäinen, että katkaisisi suhteen näin tylysti? Mitä paskaa, Taemin ajatteli ja kiristeli hampaitaan. Kuka oli ollut se poika Kain Instagram-kuvassa?

Jongin ei vastannut vieläkään, joten Taemin aikoi tehdä yllätysvisiitin tämän kotona. Jos poika nyt jäisi kiinni pettämisestä, helvetti olisi irti.

~||~

Chanyeol puri huultaan ja vilkaisi kelloa. "Ei saatana, se on jo yhdeksän, meillähän alkaa koulu! Valvojat tulevat katsomaan jos meitä ei kuulu!"
Luhan naurahti. "Aika vitun paskaa elää tällaisessa sääntösolussa."
"On se parempi kuin joku katu", Chanyeol sanoi ja pyöräytti tuohtuneena silmiään, noustessaan peiton alta. Pitkällä ja lihaksikkaalla pojalla ei ollut paitaa, ja hänen olkapäissään oli muutama fritsu.

Luhan vilkaisi Baekhyunia joka virnisti ja siirsi omaa paitaansa, jotta hänen ystävänsä näki jäljet. Luhan irvisti. "Sehun ei oo imeskelijätyyppiä, onneksi. En nauti siitä kauheasti."
Baekhyun nauroi ja nousi hänkin ylös, Luhan hänen perässään.

"Yeollie, ootko sä oikeasti menossa johonkin kouluun? Aika paskaa", Baekhyun sanoi ja tarttui pidemmän käsivarteen.

Chanyeol mietti hetken. "Pakko. Meidän kaikkien on pakko. Mä en kyllä tiedä, mihin teidät kaksi pitäisi tunkee. Tuntemattomat ei saa olla täällä ilman erillistä ilmoitusta paria tuntia kauempaa, sitä paitsi tänne tulee valvojat aina keskiviikkoisin, eli tänään, ihan vain kattomaan ettei täällä ole tuhottu paikkoja. Jos ne näkee teidät, teidät salee viedään poliisi asemalle tai jotain."

"Jos me vaan soluttaudutaan teidän mukaan", Luhan ehdotti ja hymyili hänelle ominaisella tavallaan.

"Aina voi yrittää", Chanyeol sanoi ja puki äkkiä puhtaimmat vaatteet jotka löysi.

Baekhyunin etsi kasasta myös itselleen toiset vaatteet koska tämän omat olivat jo hieman likaiset ja kuluneet. "Sun vaatekoko on ihan järkyttävän iso", poika valitti.

"Ei, sä oot vaan ihan järkyttävän pikkunen", Chanyeol hymähti ja nappasi aurinkolasit päähänsä. Hän ei halunnut kyselyjä siitä, mitä niille oli käynyt. Kaikesta huolimatta poika ei halunnut Yifanille ongelmia. Yifanin oli vain hankala hallita tunteitaan, siinä kaikki.
Kolmikko lähti ulos huoneesta.

"Okei, johtajamme Kris taitaa olla tämän päivän ajan jostain syystä epäkunnossa, joten mun täytyy varmaan auttaa vähän", Chanyeol sanoi ja lähti koputtelemaan oviin.

Sehun oli jo täysissä pukeissa ja hymyili leveästi nähdessään Luhanin. "Ai katos hei, sä et häipynyt."
"Jep, hah. Mihinkäs mä tästä lähtisin", Luhan totesi ja pyysi Sehunia lainaamaan muutaman vaatteen.

Taemin porhalsi itse ulos, vaaleanvioletit hiukset siististi aseteltuna.
"Mihinkäs sinä menet", Chanyeol kysyi hänen kävellessään ohi.
"En oo menossa kouluun, jos sitä luulit. Tärkeämpiä juttuja", Taemin selitti.
"Hei, ootko sä kenties menossa tapaa Kaita tai jotain?"

Taemin pysähtyi niille sijoilleen ja kääntyi. "Joo? Miten niin?"
"Hän tulee kyllä kouluun, niin miksi olet lähdössä hänen luokseen?"
Toinen huokaisi ja palasi huoneeseensa. "Okei! Mä tuun", hän huudahti hetken päästä.

Chanyeol eteni Taon huoneen ovelle. "Hei, dude, sun koulus alkaa just", poika sanoi ja sai vastaukseksi jotain muminaa, kun Tao raahautui sängystä ja alkoi laittautua.

Pitkä poika epäröi Yifanin huoneen oven kohdalla, mutta koputti. "Kris! Meidän täytyy raahautua tunnille!"
Vastaukseksi hän sai valtaisan kiroilun tulvan, mutta rauhoituttuaan Yifan lupasi tulla mukaan. Myös hän tiesi, ettei kannattanut jäädä sängynpohjalle.

Baekhyun oli livistänyt Chanyeolin huomaamatta takaisin tämän huoneeseen. Poika löysi Chanyeolin vanhan repun ja otti sen. Sieltä hän löysi myös eyelineriä. Poika nappasi sen käteensä ja juoksi isomman luo.

"Chan chan yeol yeol! Onks tää sun", Baekhyun sanoi ja pomppi pidemmän ympärillä kuin koiranpentu. Chanyeol irvisti. "Ei oo, ex-tyttöystävän. Saat sen jos haluat."
"Yas, tästä on pitkä aika kun viimeksi sain tällaisen käsiini", hän kiljahti riemuissaan ja lähti juoksemaan vessaan meikkaamaan.

Punahiuksinen meni Baekhyunin luo ja alkoi pestä hampaitaan, niin kuin hän aina aamuisin teki. Luhan saapui pian, ja hän oli laittanut Sehunin mustan hupparin ja mustat, rikotut farkut.
"On kyllä oikein pirteä asukokonaisuus", Baekhyun huomautti.
"Yhtä pirteä kuin sä", Luhan pisti takaisin, osoittaen Baekhyunin väsyneitä, mutta iloisia silmiä.