novelleja

kolme minuuttia

Pääni notkahtaa, vaikka englannin tunti ei ole ehtinyt edes kunnolla alkaa. Puhtini on anastettu ja kaipaan sitä kipeästi takaisin. En välttämättä näe sinua ennen maanantaita. Selkäni on mutkalla, sillä en jaksa panostaa sellaiseen kuin ryhti. Opettaja kertoo kaikkien olevan paikalla, mutta minua se ei voi vähempää kiinnostaa. Juuri kun silmäni ovat lumpsahtaa kiinni, luokan oveen koputetaan. Se herättää huomioni ja hetken ajattelen myöhästyneen luokkalaisen marssivan paikalle. Sitten vasta oivallan, ettei kenenkään pitäisi olla poissa. Katseeni kiertää jokaisen rumansinisen pulpetin, mutta tyhjää paikkaa ei näy.

Ovi riuhtaistaan auki. Naamani mahtaa venähtää, kun sinä ilmestyt luokan eteen mukanasi joku, johon en luo silmäystäkään. Parannan automaattisesti ryhtiäni. Alat selittää, mutta en kiinnitä sanomaasi minkäänlaista huomiota. Korvani keskittyvät vain ja ainoastaan tallentamaan muistiin jumalaisen äänesi, joka on yhtä huumaavaa kuin musiikki. Petyn, kun hiljenet. Katseeni viipyilee sinussa rikollisen pitkään ja joudun raastamaan sen muualle, jotta en unohdu tuijottamaan liian kauaksi. Sillä hetkellä minulla on vihdoin aikaa kiinnittää huomiota kasvojesi yksityiskohtiin. Ihailen suklaanruskeita silmiäsi sekä suloisia kasvoja. Tilanne tuntuu kestävän ikuisuuden, vaikka oletkin luokassa vain vaivaiset kolmisen minuuttia. Sitten jo katoat luokan ovesta ja lysähdän tuolissani.