novelleja

muistan

Muistan ikuisesti ne kaikki kerrat kun tulit mua vastaan koulun loputtomilla käytävillä.

Muistan ikuisesti ne kaikki kerrat joina yritin vältellä sua, ettei se tunnesekamelska saavuttais ja paiskais mua naamaan sen hullulla kädellä.

Muistan ikuisesti ne kaikki sun itseluottamusta hönkivät pelleilyt, jolloin mä saatoin tikahtua nauruun.

Muistan ikuisesti miten näin sut entisen luokkalaisen seurassa ja se iski muhun ja kovaa.

Onni paisto silmistäs, samalla kun mä olin mustasukkanen ja seurasin vierestä teidän naurusta vääristyneitä suupieliä ja muutenkin ilosta ilmapiirikuplaa, jossa te kelluitte.

Muistan ikuisesti sen, miten olin vaan ilmaa sulle, sä hädin tuskin näit mun finnien kirjomat kasvot.

Nyt kun miettii, ehkä ihan hyvä niin.

Muistan ikuisesti sen miten sait mun pasmat sekasin vaan sillä, että kohdistit ne suklaanruskeat nappisilmäs muhun.

Sä teit mut hulluks.

Sä sait mut itkemään.

Sä sait mut nauramaan.

Ja yhä edelleenkin mä toivon, että sä edes tietäisit kuka mä olen.

AN

jauhan taas tätä samaa asiaa, ja toivon ettei teitä se häiritse. mulla on vähän kriittiset ajatukset tästä, toisaalta oon tyytyväinen, mutta toisaalta taas en

lueskelen teidän juttuja sitten kun tuun täältä!

vaikka täällä toimii kaikki wifillä, en oikeesti viitsi enkä ehdi olla naama kiinni näytössä koko aikaa