novelleja

sekasortoinen tunteiden ristiriita

En oo varma oonko valmis kohtaamaan sun suklaanruskeita silmiä kahden kuukauden jälkeen.

Sä aiheutat aina mielettömän tunneryöpyn, jota en halua kokea enää kertaakaan. Teet mun päivän joko paremmaks tai huomattavasti huonommaks.

Mä oon jo oppinu tunnistamaan sun äänen. Tiedän heti millon se oot sä ja millon se on vaan joku muu.

Kuulen sun nimen joka päivä, vaikken haluaiskaan. Tuntuu joltain sairaalta vitsiltä, että sulla on sama nimi kun mun veljellä.

Puolet musta haluaa nähdä sut saman tien, puolet ei. En tiedä kumpaa pitäis uskoa, järkeä vai sydäntä.

Mua revitään joka puolelle ja kohta musta on jäljellä riekaleet, jotka luututaan lopulta suoraan roskakoriin.

Mä haluan sut pois mun elämästä.

Mä en halua.

En ymmärrä mitä mun sisin yrittää mulle viestittää.

Pitäiskö mun haluta vai ei?

AN
mulla on vaikka kuinka monta tekstiä, jotka liittyy yhteen ja samaan henkilöön ja mua vähän hävettää kirjottaa siitä näin paljon. mun on kuitenki pakko saada purettua tätä hulluutta johonkin