novelleja

elämä

Elämä puskee aitoja eteeni. Se vaatii, että minun pitäisi päästä niistä jokaisesta yli. Se kuvittelee, että kestän kaiken - jopa sen myrskyn, joka ilmaantuu aina silloin, kun olen pääsemässä yhdestä esteestä.

Hetken huilauksen jälkeen tämä toistuu toistumistaan, vaikken jaksaisikaan. Elämä on tehnyt selväksi, että eteenpäin täytyy paahtaa, oli sitten kuinka väsynyt tahansa.

Minulle on valitettu sitä, miten elämä on välillä rasittava, muttei se ole totta. Elämä on sekopäinen, täysin villi ja arvaamaton liikkeissään. Yleensä se heittää kuraa niskaasi silloin kun on muutenkin hankalaa.

On henkilöitä, jotka ymmärtävät elämää tai ovat jollain ilveellä saaneet sen kuriin. He sanovat, että elämä heittelee sinulle vapaaehtoisia, pieniä haasteita. Sekin on valhetta. Se iskee melkeinpä mahdottomuudet pöytään ja sinun pitää selvitä niistä mukisematta tai tulee turpiin.

Mitä elämä sitten oikeastaan on?

Henkilökohtaisesti kutsun elämää piruksi. Se on suurimmaksi osaksi meidän sisällämme, mutta on sitä ripaus ulkonakin, oikeastaan joka puolella. Elämä on meille se, joka pistää pienillä sarvillaan takapuoleemme, jos emme tottele tai olemme sitä vastaan.

Minä en pidä sen vaatimuksista. Hankkisi oman elämän.

AN
uudelleenkirjotin paremman version alkuperäsestä, aikoja sitten kirjotetusta pätkästä. ja koska on myöhä, en oo tarkistanu virheitä kunnolla

pyydän siis, että ilmottaisitte mulle mahdollisista virheistä tai epäselvistä lauseista