novelleja

hämäräpuuhia

Jalat johdattivat nuorukaista siihen asti kunnes tämä tuli kadunkulmaukseen. Siitä hän kääntyi vasemmalle ja jatkoi matkaansa. Vahva epäilys raivasi hetki hetkeltä suurempaa tilaa itselleen hänen mielessään.

Oliko mikään sittenkään täysin oikein?

Entä jos kaikki olikin vain uskottelua?

Osoittautuisivatko kaikki selitykset ja sanat merkityksettömiksi tämän illan jälkeen?

Pää pyörällään hän pyyhälsi entistäkin nopeammin eteenpäin tutuiksi tulleilla kujilla. Luottaako vaistoon vai heittäytyä tuntemattomaan?

Muista, sä et sitten sekaannu mihinkään hämäräpuuhiin.

Sanat, jotka oli lausuttu muutama vuosi sitten huvittuneeseen sävyyn muuttuivat nyt hänen päässään totisemmiksi kuin koskaan aiemmin. Ne saivat hänet lähes pysähtymään niille sijoilleen ja harkitsemaan asiaa uudelleen.

Karistaen kauheudet harteiltaan hän kuitenkin yhä päättäväisenä asteli kohti määränpäätään. Hän ei voisi perääntyä enää tässä vaiheessa.

Tasan kahdelta ei sekuntiakaan aikaisemmin tai myöhemmin.

Rannekellon viisarit olivat jo uhkaavasti siirtymässä kohti tasatuntia ja naisen oli kiihdytettävä puolijuoksuksi ehtiäkseen. Juuri samaisella sekunnilla, kun kultainen piikki oli kahdentoista päällä, nainen astui sovitulle paikalle. Hän vilkuili ympärilleen, mutta alue oli autio.

Vahva koura kiskaisi hänet kyynärvarresta kovakouraisesti alueen pimeimmälle laikulle. Hän oli jo kiljaisemassa, kunnes käsi painettiin tiukasti tämän suun eteen.

Matala ääni sihisi hänen korvaansa epäselvyyksiä. Tyttö ei saanut kuiskauksista tolkkua vaikka kuinka pinnisti kuuloaan ja yritti keskittyä ymmärtämiseen. Henkilö ei puhunut englantia. Se kuulosti etäisesti ranskalta.

Yksikin askel jonkin muun kuin minun reviirilleni ja olet pulassa.

AN

tää on kirjotettu joskus ties millon enkä jaksanu sen kummemmin parannella

mulla on teille kaks kysymystä tähän liittyen:

1. mitä luulet naisen menneen tekemään?

2. mitä uskot tekstin jälkeen tapahtuvan?