Nyt on se hetki, kun inspiraatio tunkee pään sisään kaikista mahdollisista koloista, keinoja kaihtamatta. Oon iloinen, tätä kirjoittamisen iloa oon odotellut viikkotolkulla. Johan viimeisestä kerrasta on kertyny aikaa.
Varoitan! Arvostelu saattaa sisältää spoilauksia, lue omalla vastuulla!
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Läpi Yön, Terhi Rannelan kirjoittama romaani, joka soveltuu niin nuorille kuin astetta vanhemmillekin ja on jo matkalla äitini hoteisiin. Aluksi sitä ajatteli kirjan olevan synkempi kuin se tosiasiassa onkaan, tapahtumat kun alkavat sairaalareissun jälkeisiltä hetkiltä. Päiväkirjamuotoon kirjoitettuna romaanin kaunis kieli ja sanojen käyttö oli suorastaan isku vasten kasvoja - hyvällä tavalla. Kirja jättää sanattomaksi, se herättää tunteita, enkä omalta osaltani koskaan ole törmännyt tämänkaltaiseen. Henkilökohtaisesti löysin Marian tarinasta oman elämäni piirteitä, samaistumispinta loi lukemisen aikana ymmärrystä ja välillä olo oli kuin omasta elämästä olisi napsittu paloja sinne tänne.
Marian kasvutarinaan pääsee omin pikku kätösin tarttumaan, kun hän kirjoittaa sydäntä riipaisevia merkintöjään. Hän yrittää suorastaan suloisen tunnokkaasti saavuttaa kirjailijanura -haavettansa. Tämä piirre sai minut lukiessa haaveilemaan siitä, miten itsekin olisin Marian kaltaisesti yritteliäs kirjoittamisen ja unelman toteuttamisen suhteen.
Kirja kuvastaa sekä haaveiden saavuttamisen tavoittelun tärkeyttä sekä opiskeluaikojen vaikeuksia unohtamatta ystävyys- ja perhesuhteita. Se ottaa kantaa rakkauteen liittyviin ongelmiin, kuolemaan sekä moniin muihin paljon puhuttuihin tunteisiin ja pelkoihin. Se opettaa miten tärkeää on usko parempaan ja siihen, miten kaikki jotenkuten järjestyy, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Omakin usko on välillä ollut vaakalaudalla, kirja sai uskoni nostamaan vahvempana päätään. Ajatuksiaan on osattava kuunnella ja tulkita, niiden ylöskirjoittaminen auttaa huomaamaan myöhemmin henkisen kehityksen. Päiväkirja on joillekin erittäin tärkeä pyhä paikka, aiemmin olen suhtautunut vähän nihkeästi sellaisiin. Tämä avasi silmäni.
Takakannessa oleva teksti; Matkalla kirjailijaksi kympin tyttö sukeltaa euforiasta pohjamutiin, sai minut pelokkaaksi siitä, että itsellenikin kävisi tulevaisuudessa samoin kuin Marialle; syöksyisin lopullisesti pimeään kuiluun. Äiti laittoi minut vannottamaan ettei minulle ikinä kävisi niin. Ei sitä koskaan tiedä.
Itsemurhayrityksestä selviytymisestä käsittelevä kirja tarjosi satunnaisista iloisista hetkistä huolimatta kuitenkin niitä ahdistavia hetkiä - ei yllättänyt yhtään, pahempaakin ajattelin. Joka tapauksessa Läpi yötä suosittelen kaikille luettavaksi. On se sen arvoinen. Yltää kymmenen parhaan lukemani kirjan joukkoon aivan helposti.
Tää arvostelu on grandepirouette lle. Sä olit se joka pyysi tästä lukemisen jälkeen mielipidettä ja ajattelin että oli nyt niin hyvä kirja et jonkinnäkösen arvostelun ansaitsi.
En tiiä onko tää mikään kunnon arvostelu, mut sellaseksi mä tätä luonnehtisin. c:
