After All

Yökylässä

*OLLI*

"Tervetuloa meidän matalaan majaan" Joel sanoi.

Se ohjasi mut peremmälle niiden asuntoon ja otti vieraanvaraisesti mun repun käteensä. Ihan kuin mä olisin sen kantamisesta itse kovasti rasittunut. Ehkä se halusi vain osoittaa huomiota ja olla kohtelias. Mikäpä siinä. Olin mä sen herrasmies-puolen ennenkin nähnyt ja pidin siitä kovasti.

Kuten myös niiden kämpästä. Se oli nätti niin sisältä kuin ulkoakin ja nopeasti katsottuna melko valoisakin. Tilaa näytti olevan vaikka ei tämä mikään kartano ollutkaan. Mulla oli viimeksi jäänyt sisustus-standardit tsekkaamatta kun olin keskittynyt vain Joeliin. Niin mä ajattelin tehdä nytkin mutta ehkä mulla oli tällä visiitillä hiukan paremmin aikaa.

Mä olin iloinen Joelin puolesta et se oli saanut selvitettyä asiat Joonaksen kanssa. Kaikki ne Niko-jutut ja sitten vielä meidän juttu.. sai siinä vähemmästäkin päänsä sekaisin.

Joel ohjasi mut peremmälle kämppään ja avasi huoneensa oven. Se laski mun repun sängylleen ja kääntyi katsomaan mua hymyillen. Mä jäin seisomaan oven suulle kuin mikäkin typerys kunnes Joel veti mut perässään kädestä kiinni pitäen ja laittoi oven kiinni. Mä ehdin katsella ympärilleni hetken verran kunnes Joelin kädet painautui mun vyötärölle. Katseltiin sitten vaikka Joelia... ei siinäkään mitään valittamista ollut. Ei toden totta.

Se työnsi mut hellästi vasten ovea, huultaan purren. Se ei olisi saanut tehdä noin... mä olin ihan tarpeeksi heikkona siihen jo muutenkin. Puhumattakaan että sen piti ottaa vielä käyttöön tuollaiset konstit..

Oven kahva painautui inhottavasti mun selkään mutta se sai jäädä huomiotta. Laskin käteni varovasti Joelin olkapäille ja katsoin sen jään sinisiin silmiin. Joka kerta ne näytti jollain tapaa erilaisilta. Jokin pieni vivahde-ero niissä oli mikä sai aikaan tuon mystisen vaikutelman josta mä kovasti Joelissa pidin.

Se kumartui mua kohti paremmin ja painoi varovasti huulensa vasten mun omia. Mun silmät painui kiinni ja sydän alkoi kuin huomaamatta takoa entistä kovemmin. Parhaani mukaan mä yritin vastata sen tutkivaan suudelmaan mutta joka kerta tuo sai mut vain jännittymään enemmän. Että mä inhosin sitä.. mä olisin halunnut vain nauttia toisen läheisyydestä ja noista ihanista huulista mun omia vasten.

Joelin käsien sukeltaessa mun paidan alle, sanoi jokin ääni mun päässä et nyt oli keksittävä muuta. Irtauduin sen suudelmasta ja työnsin sitä hellästi kauemmas itsestäni. Se katsoi mua kysyvästi ja voi luoja kuinka mä vihasinkaan sitä ettei mulla ollut antaa kunnollista vastausta.

"Voitaisko mennä syömään jotain? Mulla on vähän nälkä" keksin nopean hätävalheen luikerrellakseni ulos tilanteesta. Mä tajusin sanomattakin olevani säälittävä kun en saanut suutani auki sen suhteen mitä mä pelkäsin. Tai en mä pelännyt mutta mä ajattelin Joelin haluavan sitä kun mä taas en ollut missään määrin vielä valmis päästämään sitä niin lähelle.

"Totta kai" se sanoi hymyillen ja hipaisi hellästi sormellaan mun poskea.

Se siirtyi musta kauemmas ja lähti johdattelemaan mua kohti keittiötä. Ei mulla todellisuudessa ollut edes nälkä. Se oli vain ensimmäinen asia mikä mulle mieleen tuli.

"Mitä sä haluisit? Ihan kunnon ruokaa vai vaan jotain pientä?" se kyseli.

Mä seurasin kiltisti sen perässä keittiöön ja istuin sen mulle tarjoamalle paikalle. Mä olin syönyt kunnon ruokaa viimeksi koulussa mutta kotona taas oli ollut tarjolla lettuja. Mä olin vieläkin ihan ähkyssä niistä...

"Ihan vaan vaikka jotain leipää" tokaisin hartioitani kohauttaen.

Joel teki työtä käskettyä ja suuntasi etsimään kaapista meille leipää. Sen mukaan tarttui pussi sekä jääkaapista voirasva, juusto ja kurkku. Kyllä niistä saisi aikaan ihan mitä vain.

"Mä aattelin et voitais huomenna tehdä jotain ruokaa" se kertoi asetellen samalla tarvikkeita pöydälle. Joel oli selvästi suunnitellut tämän viikonlopun. Ja se oli kieltämättä aika söpöä. Olisin mäkin varmasti yrittänyt suunnitella edes jotain ellen olisi ollut koko asiasta niin järjettömän jännittynyt. Älkää edes kysykö... mä en vieläkään tiennyt mikä mua vaivasi.

"Mitä muuta sä oot suunnitellu?" kysyin kiinnostuneena.

Se etsi meille ruokailuvälineitä kaapista ja asetteli ne pöydälle meidän paikoille. Sen vieraanvaraisuus pääsi yllättämään mut hieman, se oli myönnettävä. Tätä puolta mä en ollut Joelista vielä nähnytkään...

"Jotain leffoja voitais katsoa ja oleilla ihan vaan" se kertoi.

Musta se kuulosti kovin lupaavalta idealta. Kyllä sitä mielellään aina sohvalla lojui leffojen äärellä. Ja vielä Joel seurana.

"Oliks sulla jotain ideoita?" se kysyi istahtaessaan mua vastapäätä.

Mä tunsin oloni jotenkin huonommaksi kun en ollut ajatellut asiaa samoin kuin se. Olisihan munkin pitänyt jotain vastaavaa miettiä. Meistä kumpikin tätä päivää oli varmasti odottanut yhtä paljon. Vaikka mua edelleen jokin selittämätön jännitys piinasi.

"Niitä leffoja mäkin aattelin" vastasin hennosti hymyillen.

Nappasin pöydältä leivän ja aloin voidella sitä vältelläkseni Joelin kuumottavaa katsetta. Mä tiesin sanomattakin olevani todella säälittävä mutta minkä mä itselleni mahdoin. 

***

Pidän kovasti siitä mitä kaikkea on vielä tulossa :3