After All

Kuittailua

Mä en ollut nähnyt Ollia koko päivänä tuon aamullisen episodin jälkeen ja se fakta huoletti mua hieman. Eikä me oltu puhuttu Joonaksenkaan kanssa oikeastaan yhtään mitään. Se oli kysynyt ennen viimeisen tunnin alkua että veisinkö mä sen himaan nyt kun ulkona jo satoi taas. Se siitä auringosta sitten...

Me päästäis samaan aikaan joten en mä nähnyt mitään estettä sille. Mitä iloa mä siitä muka sain jos pistin toisen kävelemään sateessa himaan? Hullulla nyt tunnetusti oli halvat huvit mutta mä sain kyllä iloni ihan muista asioista.

Istuin Joonaksen luokkahuoneen ulkopuolella odottamassa niiden tunnin päättymistä. Ihme ja kumma, meidät oli päästetty tänään huimat viisi minuuttia etuajassa. Yleensä lupaa lähtöön ei myönnetty ennen kuin kellot soivat. Olihan siinä sentään paljon hyvää opiskeluaikaa vielä! Moni sitä varmasti miettikin siinä kohtaa kun edessä oli kotiinlähtö...

Kellojen soidessa ovi avautui ja ensimmäisten joukossa luokasta tuli ulos elämäänsä kyllästyneen näköinen Joonas Porko. Rakas ystäväni, krapulan ruumiillistuma ja luomakunnan ahkerin opiskelija.

"Jaahas herra hedari, eiköhän sit mennä?" sanoin sarkastisesti.

Nousin seisomaan ja otin penkille laittamani repun käteeni. Kaivoin avaimet sivutaskusta ja jäin odottamaan Joonaksen katkeran suloista kommenttia. Mä tiesin leikkiväni hengelläni sitä kiusatessa mutta samapa tuo. Ei se kuitenkaan selviytyisi vuorokautta pidempään ilman mua. Se kuulosti itsekkäältä, tiedetään. Mutta totta se oli. Samoin se silti meni myös toiseen suuntaan. En mäkään osannut olla jos en tiennyt mitä Joonas teki tai miten sillä meni.

"Naama kiinni tai mä ajan himaan ja köytän sut takaluukkuun" tuo tokaisi.

Mä sitten rakastin tuota sarkasmia. Vaikka sen olikin helppo väittää ettei se sitä ollut. Mutta odottakaa vain! Ennen kun mä ehtisin edes peruuttaa autoni pois niiden pihasta, Joonas oli jo tekstannut mulle. Sitä paitsi millä voimilla se muka kuvitteli köyttävänsä mut takaluukkuun? Pienellä ihmisellä oli oltava suuret luulot.

"Mun autolla? Sulla ei oo ajokorttia etkä se erota edes kaasua jarrusta. Kytkimestä puhumattakaan" huomautin ihan vain vittuillakseni sille. Mitä muutakaan mä olisin voinut tehdä. Eikö joku viisas joskus sanonut että vittuilu oli välittämistä? Se kai selittikin sen miksi me tultiin Joonaksen kanssa niin hyvin toimeen.

"Ei se niin vaikeeta voi olla. Oothan säkin saanu kortin" tuo tokaisi.

Herra sarkasmi näytti olevan taas vauhdissa. Toivottavasti se käsitti ettei mulle tuottanut mitään vaikeuksia pistää sitä kävelemään ihan omin neuvoin himaan. Sopi sitä sitten vesisateessa talsiessaan pohtia et kumpi mahtoi ollakaan kaasu ja kumpi jarru, kun mä menin iloisesti autolla ohi.

"Kai sä tajuat et siellä sataa just sen verran et sä kastut läpikotaisin jos mä päätänkin jättää sut kyydistä?" huomautin hymyillen. Joko Joonaksella oli ollut huono tunti tai sitten sen pää oli jo räjähtämispisteessä ilman särkylääkkeitä. Viimeinen jäljellä oleva burana kannattikin käyttää heti aamusta...

"Ja sä saat katua jos mä saan flunssan ja keuhkokuumeen ja joudun sairaalaan ja kuolen" tuo murahti. Jep... sehän se kaikista todennäköisin vaihtoehto olikin. Huomattavasti todennäköisempänä mä pidin esimerkiksi sitä että uhitellessaan viedä mun auton, se painaisi mutkassa jarrun sijaan kaasua ja olisi katollaan ojassa.

"Sitä riskiähän ei onneks olekaan olemassa et sä sekoittaisit jarrun ja kaasun ja ajaisit vaikkapa tiiliseinään" huomautin läimäyttäessäni Joonasta olkapäälle. Me lähdettiin talsimaan uloskäynneille ja sieltä pikavauhtia parkkipaikalle. Mä en antaisi Joonaksen katsoa päinkään autoni avaimia. Se saisi luvan istua nätisti etupenkillä ja olla ihan hiljaa.

"Millon susta on tullut noin ärsyttävä?" se tuhahti astuessaan sateeseen.

Onneksi vain minä olin ärsyttävä ja Joonas täysin neutraali. Ei pienintäkään mahdollisuutta provosointiin tai suoranaiseen vittuiluun. Ei tietenkään!

"Sitä kannattaa pohtia ens kerralla kun vetää kotibileissä päänsä täyteen" kerroin.

Joonas tuhahti ja pudisteli vain päätään. Se kaivoi takkinsa taskusta kotiavaimet valmiiksi ja puristi ne nyrkkiinsä. Sen oli syytäkin pitää avaimistaan huolta. Olipa se joskus onnistunut ne kadottamaankin teille tietämättömille. 

***

Täst tuli ny jotenki hirvee lyhyt osa enkä oo tyytyväinen mut toivottavasti kelpaa anyways :)