After All

Lentävät sivut

*JOEL*

Joel Hokka rehtorin kansliaan viipymättä. Kyseinen kuulutus oli jo lähes jokapäiväistä. Mitäköhän mä tällä kertaa olin tehnyt? En mä sanonut olevani mikään paha poika mutta jostain syystä mä vain olin aina meidän reksin hampaissa.. kai se oli kuvitellut näkevänsä mut taas röökillä koulun alueella. Tai jonkun mun näköisen ja keksinyt syyttää siitä mua. Ei olisi muuten ensimmäinen kerta.. tai sitten jotain muuta vastaavaa maailmaa mullistavaa.. kai sitä nyt pahempaakin olis ollut...

Ainakaan mä en kiusannut ketään tai tullut kännissä kouluun. Niitäkin oli nimittäin nähty. Uskokaa pois.. ne vain sattui olemaan juuri niitä rehtorin lemmikkejä joita niin kovasti piti ymmärtää. Virheistä oppii ja nuorten pitää vain kokeilla kaikenlaista.. täytyy ymmärtää ja blaa blaa blaa. Mua ei kuitenkaan ymmärretty vaikka mä en edes tehnyt mitään pahaa!

Laahustin elämääni kyllästyneenä pitkin käytävää. Mulla oli juuri päättynyt ruotsin tunti ja seuraavaksi suuntana oli historian luokka... ehkä puuduttavinta paskaa mitä maa päällään saattoi kantaa...

Sitä ennen mun matkani kävi kuitenkin kohti rehtorin kansliaa, kuulemaan tuomiotani. Kai se antais mulle taas vähintään loppupäivän jälki-istuntoa. Milloin mä muka sellaiseen olisin jaksanut jäädä.. mulla oli koulun jälkeen parempaakin tekemistä.

"Varo päätä!" kuului ääni jostain ylempää.

Mä nostin katseeni vaistomaisesti ylöspäin ja sain samalla sekunnilla katua asiaa. Jokainen joskus tuon lauseen kuullut varmasti ymmärsi ettei se voinut tietää mitään hyvää. Jokainen tämän lauseen uhriksi joutunut tunsi varmasti mun tuskani. Eihän tuosta toteamuksesta enää siinä kohtaa hyötyä ollut! Siihen kiinnitti vain liian paljon huomiota ja seuraavassa hetkessä jo sattuikin.

Hieroin osuman saanutta päätäni hetken ja kirosin hiljaa. Kuka idiootti kehtasi pommittaa mua kirjalla päähän?!

"Joel! Mitäs tuosta kielenkäytöstä on puhuttu?" kuului kimittävä naisääni vähän matkan päästä. Mitä säkin mun kielenkäytöstä luulit tietäväsi? Sanan varsinaisessa merkityksessä...

Tuon äänen mä kyllä tunnistin vaikka pahimmissa painajaisissanikin. Se oli meidän englannin opettaja... vittumainen vanhapiika joka kimitti kuin pikkutyttö mutta näytti lähinnä virtahevolta. Myönnetään, tuo ei ollut kiltisti sanottu...

"Sori.." mutisin hiljaa ja nostin päähäni iskeytyneen kirjan lattialta käsiini.

Katsoin sitä hetken vain todetakseni taas pikkulasten leikkivän lentokoneleikkejä yhteiskuntaopin kirjalla... olisit vaihteeksi kiinnittänyt huomiota vaikka siihen mitä yläasteen apinalauma puuhasi...

"Sori! Ei ollut tarkotus!" kuului hento ääni portaiden yläpäästä.

Sitä seurasi kovaääninen tömähdys ja kivulias vinkaisu. Et sä saatanan narttu sitten tuota huomannut?! Siellä se vain meni kohti luokkaansa tolppakorot kopisten ja aivan liian lyhyt hame heilahdellen. Hyi helvetti!

Yritin kurkkia kaiteiden yli nähdäkseni mitä ylätasanteella oikein tapahtui mutta mä en nähnyt enää ketään missään. Kai siellä taas jotain pientä kiusattiin... ei se olis ollut mikään uutinen meidän koulun tuntien.

Mä olisin voinut jaksaa jopa kiinnostua asiasta jos mua ei oltais käsketty viipymättä kansliaan... älkää syyttäkö sitten mua jos joku pikku räkänokka oli taas päivän päätteeksi nenä poskella... 

***

Sanoja 427

Lupasin teille uutta stooria ja tässä sitä nyt on :) Tää tosiaan pyörii pitkälti koulumaailman ympärillä ja se jää vaan nähtäväks et oliko tää hyvä idea alkuunkaan :)