After All

Faktat pöytään

Mä yritin kaikin voimin pysyä perässä Joonaksen selostuksessa case Nikosta, mutta väkisinkin tipuin kyydistä aika ajoin. Sillä oli niin paljon kerrottavaa eilisestä keskustelusta ettei se tahtonut muistaa vetää välissä edes henkeä. Toivottavasti ei pyörtyisi niille sijoilleen. Mä en nimittäin osannut ensiapua. Mitä nyt Ollin kanssa oli suusta suuhun hengitystä testailtu... mutta se nyt oli ehkä hieman eri juttu.

"Siis ymmärsinkö mä nyt ihan oikein?" keskeytin Joonaksen taukoamatta jatkuneen selityksen.

Se katsoi muhun hämmentyneenä ja joi kunnon hörpyn edessään olevasta kahvikupista. Jälleen kerran me oltiin saavuttu koulun jälkeen meidän vakiokahvilaan. Mun osalta koulu oli päättynyt jo puolilta päivin ja Joonaksen iltapäivän tunnit oli peruuntuneet opettajan sairastumisen vuoksi. Tässä kohtaa mä näin hyvän mahdollisuuden kertoa sille missä Ollin ja mun kohdalla mentiin. Toki mä halusin kuulla myös siitä mitä se oli Nikosta saanut irti eilisen keskustelun myötä.

"Se on koko ajan ollut kimpassa tän muijan kanssa eikä oo muistanut mainita sulle asiasta mitään?" sanoin kysyvästi.

Tuon mä olin Joonaksen kertomuksesta saanut irti ja yritin juuri parhaan mahdollisen taitoni mukaan ymmärtää että miksi. Miten se ei ollut saanut sanottua tuollaista asiaa vaikka ne oli pyörineet jo hyvän tovin yhdessä. Puhumattakaan siitä et mitäköhän tuon tyttöystävä ajatteli siitä et muutaman kaljan juotuaan sen kulta oli sukeltamassa toisen jätkän suuhun...

"Ne on halunnut pitää sen kuulemma salassa" Joonas selvensi.

Minun silmääni niiden toiminta ei kovin salaiselta näyttänyt. Ei ainakaan eilisen ruokalageissin perusteella. Tuon vaaleaverikön kiehnätessä Nikoa vasten, ei niiden suhde varmaan kenellekään paikalla olijoista epäselväksi jäänyt.

Mua todella sattui Joonaksen puolesta jos se uskoi tuon selityksen. Mä kuvittelin et Nikolla olis ollut oikeasti edes hyvä selitys omalle käytökselleen.

"Musta se eilinen ruokala-episodi oli kyllä kaikkea muuta kuin salailua" huomautin.

Sitä mä en jaksanut enää muistaa et oliko Joonas itse ollut paikalla näkemässä tuota kiusallista tapahtumaa, vai oliko se ehtinyt lähteä jo liikuntatunnille sitä ennen. Jotenkin mä kovasti toivoin tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa.

"Mikä ruokala-episodi?" se kysyi hämillään.

Kaikesta päätellen se oli siis ehtinyt poistua jo paikalta ennen sitä. Kiusallisinta tässä oli se että mä jouduin selittämään tämän sille. Pitikin avata suunsa...

"Sun lähdettyä jo liikkatunnille, se muija kiehnäsi Nikossa niin näkyvästi ettei varmaan kenellekään paikalla olleista jäänyt epäselväksi niiden välit" sanoin hiljaa.

Kunhan me tämä keskustelu oltiin saatettu loppuun, mulla saattaisi olla varastossa muutama sananen Nikoa varten. Asia ei ehkä minulle kuulunut mutta jos se Joonasta loukkasi, se saisi raivata ensin minut pois tieltään.

"Onneks mä en ollut näkemässä" Joonas sanoi päätään pudistaen.

Et ehkä tällä kertaa mutta kuinka todennäköistä oli että se pystyisi välttämään niiden siirappiset huomionosoitukset vastaisuudessa. Ja mitä vielä paljon ikävämpää se joutuisi näkemään...

"Joonas.. kai sä kerroit sille mitä sä tunnet sitä kohtaan?" kysyin johdattelevasti.

Ei mulla ollut oikeutta ruveta mitään rakkauden ammattilaista tässä esittämään mutta mä nyt vain olin sattunut huomaamaan et siitä oli hyötyä kun avasi suunsa tietyissä tilanteissa. Nimimerkillä kokemusta on...