Everyone has their own problems [fin]

Facetime

-Ester-

Kolme viikkoa että pojat tulevat takaisin. Enää kolme! En voi käsittää miten nopeasti aika on mennyt. Nyt on torstai ja sain läksyt tehtyä. Koulua, hengailua, koulua... jne. Kokeita on luvassa ja yhteishaut on tehty aikoja sitten. Lähen lukioon tähän lähelle lähestyvän kesäloman jälkeen. Samaan missä Santtu on ja jään asumaan Aleksin luo. Elli haluaa ompelijaksi, en muista mihin se sitte haki, mutta Hesaan se jää. Numeroni ovat olleet hyviä, koska olen päättänyt panostaa yllättääkseni Tommin. Aleksille ylläys on toinen. Tai molemmat ovat oikeastaan koko bändille. Minna on innokkaasti autellut minua harjoittelemaan, ajanut ulos kävelyille ja ruokkinut hyvin. Meillä on ollut mukavaa yhdessä, ja tuntuu kuin olisin kapuamassa kuopasta ylös, toinen käteni on nostamassa minua jo reunan yli tasaiselle ja tukevalle perustalle. Hymyilen enemmän vapaa-ajalla, soittelen Aleksille ja hengailen ulkona. Käyn välillä kotona ja -älkää kertoko Aleksille- kerran varastin yhden hänen hupparinsa kun tuli ikävä.

Lopetan muistioon kirjoittamisen kun Minna huutaa syömään. Nousen sängyltä ja laitan puhelimen takataskuun. Kipaisen vessassa pesemässä kädet ja kiirehdin sitten keittiöön. "Saitko tehtyy läksyt?" Minna kysyy ja työntää keittolautasen paikalleni. "Joo sain, enkussa on sanis maanantaina, mut riittää et luen sunnuntaina" Vastaan ja haen itselleni lasin ja täytän sen hanan alla. "Mä voin taas sitte kysellä" Minna lupaa. "Kiva" Hymähdän ja menen istumaan. Rommi tulee pyörimään jalkoihini ja hymyilen. Minna asettuu oman lautasensa kanssa minua vastapäätä ja alamme syödä. "Teeksä jotain huomenna?" Kysyn. "Varmaan käyn kaupassa ja sit Katariina pyys mua niille illaks" Toinen vastaa ja ottaa lusikallisen keittoa. "Okei, mä vaa mietin et voisinks mä menä Santulle yöks ku se kysy" Hymähdän nielaistuani lusikallisen ateriaani. "Kyl sä voit mennä, iha vapaasti, ette vaa hölmöile, Aleksi ei vamaa tykkäis enkä haluu sen vihoja niskaani" Minna naurahtaa. Nyökkään virnistäen ja otan hörpyn vettä.

Pakkaan koulureppuuni seuraavaksi yöksi ohuen villapaidan, kangasshortsit ja säärystimet. Perään laturi, hygienia kamat ja juomapullo sekä lompakko. Jätän repun olkkarin lattialle ja menen vessaan. Harjaan hiukset ja katson itseäni peilistä. Näytän iloiselta. Hymyilen. Lasken harjan laatikkoon, kaivan eyelinerin, ripsien taivuttimen ja ripsarin. Meikkaan tottuneesti ja astun pian kondiksessa vessasta pois. "Hei Minna, haittaaks jos lähen jo, me käytäis kaupas?" Kysyn kun haen reppuni olkkarista. "Juu mee vaa" Minna hymyilee. "Okei" Hymähdän ja menen eteiseen. Laitan legendaariset feikkiconssit jalkaan, hupparin vetskarin alhaalta kiinni ja asettelen pipon takaraivolle. Valmis. "Moikka!" Huudahdan ja avaan oven. "Heippa, pidä kivaa!" Minna huikkaa. Suljen oven ja lähden rappuja alas.

-Niko-

"Mitä vittua Minna?" Kysyn ymmälläni ja tälläkertaa hieman ärtyneenä. "Ei mul oo enää tunteita sua kohtaan" Minna vastaa kylmästi ja nuosee seisomaan taksikuskin viereen. Sydämeni ei ymmärrä. Mitä tapahtuu? "Minna älä nyt mee mihinkää" Pyydän ymmälläni. "Hyvästi" Minna hymähtää ja suutelee taksikuskin kanssa.

"Niko... Niko haloo" Näkökenttäni pimentyy ja avaan silmäni valoisassa hotellihoneessa. Tommi katsoo minua hämillään. "Thäh..?" Mutisen ja hieron silmäni. "Sä mumisit jotai unissas, tulit hetki sitte ennen mua syömästä ja kerkesit jo nukahtaa siihen ennenku pääsin tänne" Tommi sanoo. "Joo.. nukun nykyää yöt paskasti" Selitän ja nousen pedatulta sängyltä. Suoristan peiton kohdasta josta se rypistyi minun siihen nukahtaessa ja haron hiuksiani. "Miks sää nukut huonosti?" Tommi kysyy. "Nään edelleen sitä samaa unta" Kerron. "Oho.. Onks se edellee sitä samaa rataa?" "Menny pahempaan suuntaan" Vastaan huokaisten. "Ajjaa.." "Hitotta ku en ees tiiä mistä se johtuu, meil on hyvät välit ja me välitetään toisistamme" Ihmettelen. Hätkähdän kun oveen koputetaan voimalla. "Vittu joku Porkgelsson siellä hakkaa taas" Tommi sanoo ja lähtee laahustamaan ovelle kyllästyneenä. Puhelimeni taskussa alkaa väristä ja siihen satelee viestejä. Kaivan sen esiin ja katson mitä tapahtuu. Jokainen jätkä -paitsi Tommi- on laittanut ainakin kolme viestiä. 'Älkää avatko sitä vitun ovea!!' Joel spämmää. "Tommi! Älä avaa" Kerkeän sanoa. "Kui?" "En tiiä mut jätkät kiels aika jyrkästi" Puhelimeni alkaa soida. Vastaan Joonaksen puheluun ja ovea hakataan. "Ettehän avannu?" Hän huudahtaa. "Ei, ei avattu" Huokaan. "Huh heijaa onneks" Kuulen Aleksin puuskahtavan. Laitan kaijuttimelle. "Kui?" Kysyn. "Siis tultiin syömästä ni portais nähtiin ku siihe teidän ovelle käveli jotku kolme teinii ja näin kuinka ne hihitti" Joonas sanoo. "Lähettii sit aika vitun nopee alas ja vessoille piiloon ja tääl me ollaan nyt lukkojen takana.." "Okei siis.. mitä aktuaalista helvettiä?" Purskahdan nauramaan. Tommi virnistää. "Jotai fanei varmaa" Olli naurahtaa. "Mä soitan respaan et tulee häätään noi" "Juu moi" Joonas lopettaa. Katson Tommia silmät suurina ja virnistän. "En kans tiiä et mitä hittoo taas" Tommi naurahtaa.

"Meilleurs amis" 🤙
704 sanaa