Everyone has their own problems [fin]

"Mitä jos se on tehny ittelleen jotai?"

-Olli-

Saavun kotiin treenien jälkeen. Hymyilen. Riisun takin naulakkoon ja potkin kengät jaloista. Menen keittiöön. Kello on vähän yli puoli seitsemän. Otan leipää ja vettä.

Istun sohvalla ja katson telkkarista jotain ulkomaalaista sarjaa. Jakso loppuu ja uutiset alkavat. Nappaan puhelimen, kun olen sammuttanut telkkarin. Puhelimen näytöllä lukee 11.14pm. Haukottelen ja olen laskemassa puhelinta alas kun näytölle ilmestyy ilmoitus. 'Uusi viesti henkilöltä: Allu<3'. Avaan wapin ja menen minun ja Aleksin keskusteluun.

Allu<3: Ester ei oo tullu viekää
Minä: Tiiäks mis se on?
Allu<3: En, lähettii sillo yhes studiolta, se kai jäi sinne Santun kaa ellei sit lähteny meitä ennen
Minä: Ootko laittanu sille viestii? Tai koittanu tavottaa Santtuu?
Allu<3: Joo oon koittanu molempii, ei ne vastaa, ei ees kato viestei
Minä: Outoo, mut kai niil on kaikki ok
Allu<3: Mitä jos Esterille on käyny jotain?
Minä: En usko, se osaa huolehtii itestään, ja kai se on Santun kaa
Allu<3: En nuku ennen ku se tulee
Minä: Sun on pakko nukkua
Allu<3: En haluu.....tuu tänne
Minä: Ooks iha varma, en haluu et Ester saa tietää mitää
Allu<3: Joo tuu
Minä: Tulossa
Allu<3: :)

Pistän puhelimen kiinni ja tungen sen takataskuuni. Nousen sohvalta ja sammutan valot kämpästä. Puen takin päälle ja kengät jalkaan. Nappaan pipon ja avaimet. Avaan ulko-oven ja astun hämärään ja viileään syysiltaan. Suljen oven ja lähden kävelemään ripeästi Aleksin kämppää kohti.

Pääsen perille vartissa ja koputan oveen. "Moi" Aleksi hymyilee väkinäisesti tullessaan avaamaan. "Moi" Vastaan ja jätän ulkovaatteeni eteiseen. Kävelen olkkariin ja istun Aleksin viereen sohvalle. Katsomme toisiamme silmiin. Hyökkään suutelemaan Aleksia. Hän vastaa. Tämä on ihanin salaisuus mitä omistan. Suutelemme ja Aleksi nostaa taas kätensä niskaani. Saan viileistä käsistä kylmiä väreitä. Nostan käteni hänen molemmille poskilleen. Liikutamme huuliamme samaan tahtiin. Rakastan tätä. Tämän pojan huulet ovat täydelliset. Pian alan maistamaan suolaista nestettä. Avaan silmäni ja vetäydyn suudelmasta. Aleksikin avaa kosteat silmänsä. Lasken käteni tämän poskilta ja hän istuu syliini. Kädet kietoutuvat selkäni taakse ja minä kiedon omani Aleksin selän taa.

"Mitä jos se on tehny itelleen jotain?" Aleksi kysyy värisevällä äänellä. "Miks ois?" Kysyn. Niko käski minun puhua Aleksin kanssa, joten käskystä Moilanen. "A-a-aamulla" Aleksi aloittaa ja nielaisee. "Se-se ei halunnu mua sen hu-huoneeseen, mu-mut mä menin silti" Aleksi itkee. "Si-sillä oli ve-" Aleksi nieleskelee. "Veitsi se-sen vieres-sä ja käs-, käsivarsi ihan verillä" Aleksi purskahtaa kunnolla itkuun. Halaan häntä. Rutistan lujaa ja keinutan häntä. Silitän hiuksia ja selkää. Olen niin pahoillani että hän joutuu pelkäämään.

"Shhh.." Hyssyttelen. "Kaikki hyvin" Kuiskaan pojan korvaan. Tiedän ettei se ole välttämättä totta, mutta ihan sama. Aleksi itkee olkaani vasten aika kauan. Kaksikymmentä minuuttia. Kello on kymmentä vaille kaksitoista. Rauhoittelen häntä koko ajan. Alan houkottelemaan Aleksin rauhoittuessa. Hänkin haukoittelee. Aleksi liukuu sylistäni vierelleni ja nojaa olkaani. Pian olemme unessa.

"Ja sun kainaloon nukahtaen, luottaen lepäämään, vahingoitettu jää, kätes sun vielä mua silittää" 🫂
463 sanaa