Everyone has their own problems [fin]

"Oumaigaad Ester!"

-Tommi-

"Tuu" Aleksi vastaa.

Avaan oven ja astun sisään hämärään huoneeseen. Suljen oven perässäni. "Aleksi onks sulla kaikki hyvin?" Kysyn. "Ei, Tommi mä en jaksa auttaa enää, mä en pysty tähän yksin, Ester tarvii parempaa apua, muttaku se vittu ei halua!" Aleksin ääni voimistuu loppua kohden. Katson sängyllä istuvaa peiton alle kääriytynyttä Aleksia. Ulkoa tuleva katulamppujen valo on ainoa valo tässä pimeässä huoneessa. Kävelen sängyn laidalle ja istuudun. Aleksi katsoo minua. Hän on itkenyt. Sen verran punaiset silmät hänellä on.

"Sun pitää puhua tosta Esterin kanssa" Huokaan. "Ei se auta, se ei vittu auta, se ei pysty puhuun muille ku mulle" Aleksi märmättää. "Sun pitää yrittää sano sille että se tarvii parempaa apua, ja että sä et enää pysty auttamaan sitä" Kerron. Aleksi katsoo taas minua hiljaa. Hän hengittää hitaasti ja syvään. Monta kertaa. "Okei" Hän nyökkää lopulta. "Okei, mä puhun vielä, mutta vaan sun takia" Aleksi lupaa.  "Hyvä" Hymyilen ja taputan nuoremman selkää. "Mä puhun sille heti" Aleksi päättää ja nousee. "Se on kyllä aika tuohtunu jostai" Varoitan. "Ainii" Aleksi tuhahtaa ja istuutuu takaisin alas. "Miks se on vihanen?" Kysyn. Aleksi tuijottaa minua arvioivasti. "Se tuli sinne studiolle tänää" Aleksi aloittaa. "Joo" Nyökkään. "Se oli hyvä juttu, se pakeni ajatusta itsetuhoisuudesta mun luo, mutta jokin sitä jäi ahistaan koska ku se kävi vessassa se meni satuttamaan itteään" Aleksi mutisee ja hipelöi peiton reunaa. Katson Aleksiin. Voi vittu. Miten voi elämä olla nuorella noin vaikeaa? Ei minulla ollut. Tai kellään tutullani.

"Tiiäks sä miks se tekee niin ittelleen? Tai siis miks sil menee noin huonosti?" Kysyn. "Kai sen menneisyyden takii ja kaiken paskan takii mitä nyt kerääntyy sen päähän" Aleksi kohauttaa olkiaan väsyneenä. "Aaa...totta" Nyökkään. Istumme molemmat hiljaa. Tajuan vasta kun kuulen kellon tikityksen, että tässä huoneessa on kello. Pian alkaa kuulua hiljaista itkua ja mutinaa. Aleksi kääntyy minuun päin säikähtäneenä.

"Mä en pysty meneen jos se taas on satuttanu itteensä" Aleksi sanoo hiljaa. "Mä meen" Myönnyn. "Kiitti Tommi" Aleksi hymyilee. Nousen ja astelen Esterin huoneen ovelle. Koputan taas. "Aleksi?" Heikko ääni itkee hiljaa. "Eiku mä, Tommi" Vastaan. "Tommi..? Auta.." Ester pyytää kärsivästi. Avaan oven. Säikähdän hieman. Kiirehdin tytön rinnalle lattialle. "Ester mikä on? Sattuuks sua?" Kysyn huolissani. "Pää-päähän.." Ester ähkäisee puristaen päätään. "Aleksi!" Huudan. "No?" Aleksi huutaa takaisin. "Tuo särkylääke ja vettä!" Pyydän. Kukaan ei vastaa mutta pian ovi aukeaa ja Aleksi kiirehtii viereeni. "Tässä" Hän sanoo ja ojentaa lääkkeen Esterille vesilasin kera. Ester ottaa lääkkeen ja juo vettä. Olemme kaikki hiljaa ja silitän tytön selkää.

"Kiitos" Ester sanoo jonkin ajan kuluttua. "Ei mitään" Vastaamme samaan aikaan Aleksin kanssa. "Hei Ester haluisitko sä tulla yöks mun luo?" Ehdotan ja vilkaisen huojentuneeseen Aleksiin. "Ööö... vaikka.." Ester mutisee. "Voit pyytää jonku kaverinki, jos se ei oo semmonen kauhee paikkojen rikkoja" Lupaan naurahtaen.
"Voiks Elli tulla? Tai Santtu?" Tyttö kysyy. "Joo voi" Hymyilen. "Okei no mä pyydän Elliä, mä pakkaan nopee" Ester sanoo ja me kaikki nousemme. "Okei mä ootan olkkaris" Lupaan. Ester myökkää ja me Aleksin kanssa poistutaan huoneesta.

"Kiitos Tommi, taas" Aleksi huokaa. "Hei ei mitää, ei täst oo vaivaa, ja säki saat vähä omaa aikaa" Hymyilen. Aleksi katsoo minuun ja halaa minua pitkään. "Kiitos vielä" Hän hymyilee päästäessään irti. Hymyilen ja istun sohvalle. Rupeamme jauhamaan paskaa kunnes Ester tulee huoneestaan.

"Mä laitoin Ellille viestiä nii haetaan se kohta, mut se ei tiiä et on tulossa Blind Channelin rumpalille, ei se tiiä et mun pikkuserkku on Aleksi Kaunisvesi, se luulee että te ootte vaa jotku Aleksi ja Tommi" Tyttö virnistää.
"Jaahas, no tästähän tulee mielenkiintosta" Hymyilen. "No joo, mut sanoin että ei sitte sekoa, nii se kysy et miks se sekoais" Ester hymähtää. "Okei no heippa nähään huomenna" Aleksi sanoo. "Joo moi" Ester vastaa.

Me kaikki kuitenkin jäämme olkkariin paikoillemme. Aleksi nousee ja Ester ryntää halaamaan tätä. Söpöä. "No mut joo moikka" Easter hymyilee ja menee eteiseen. "Moikka" Hymyilen Aleksille. "Moikka" Aleksi vastaa hymyillen. Lähdemme Esterin kanssa hakemaan Elliä. Kun pääsemme pihaan pysäytän auton ja teini hyppää kyydistä.

-Ester-

Koputan vaaleanvihreän omakotitalon valkoiseen puu-oveen. Menee hetki ja Elli tulee avaamaan. "Moi rakas" Hän hymyilee. "Moi Ellipsiini" Vastaan hymyillen. "Mä haen mun repun, oota hetki, voit tulla tähän eteiseen" Elli antaa luvan ja astun hänen ohitseen eteiseen. Katson taloa kiinnostuneena. Täällä on tosi siistiä ja valoisaa. Ja valkoista. Keittiöstä kuuluu illallisen ääniä ja Ellin pikkusisko Anna selittää jotain vanhemmilleen äänekkäästi.

Pian Elli kipittää valkoiset avarat portaat alas eteiseen ja tunkee vaaleanpunaiset conssit jalkoihinsa. "Vähänks siistit kengät" Sanon. "Kiitti ja hei mehän mätsätään nyt!" Elli hihkaisee. Hän ottaa valkoisen takkinsa ja asettelee vaaleanpunaisen hellokitty-pipon päähänsä.

"Ennenku mennään mul on asiaa" Sanon.
"Okei?" Elli ihmettelee ja seisoo edessäni. "Sä tiiät että tuolla autossa oottaa Tommi?" Varmistan. "Joo" Elli nyökkää. "Ja sä tiiät että mun pikkuserkku ja huoltaja on Aleksi?" Kysyn. "Nii?" Elli katsoo minuun ja hän näyttää että tajuaa ihan kohta jotain. "Ja mun pikkuserkku soittaa bändissä eiks nii?" Alan virnuilla. Elli tuijottaa minua hetken kunnes sen silmät alkavat hehkua. "OUMAIGAAD ESTER!" Elli kiljuu ja hyppii paikoillaan. Hän lyö kätensä suulleen kun hänen äitinsä huutaa 'rauhottukaa!'. Nauran posket kipeinä tilanteelle. Elli ryntää halaamaan minua. Nauramme holtittomasti ja meinaamme kaatua lattialle.

"Okei- okei ehkä Tommi on oottanu jo ihan tarpeeks meitä" Hekotan ja tasaan hengitystäni. "En mä ehkä uskalla tulla!" Elli hihittää. "No vittu jos et uskalla nii mä kannan sut sinne" Virnistän. "Okei mä tuun, mä tuun" Elli lupaa ja nostaa vielä kassinsa lattialta.
"Moikka!" Elli huutaa perheelleen ja lyö oven perässään kiinni. "Vapaus" Hän huokaa ja alamme hihittää taas.

Menemme mustalle autolle. Avaan takaoven ja Elli kömpii sinne ennen minua. "Joo täs on siis Elli joka just äskön sekos tossa sisällä" Esittelen Ellin Tommille. "Moi Elli" Tommi hymyilee peruutuspeilin kautta. "Moi" Elli vinkaisee. "Cmoon Ellipsiini, sä voit hengittää" Nauran ja Tommi naurahtaa. "Joo ei tääl autos oo mitää maksullista happea, 'maksa 10 e niin saat hengittää' " Tommi hekottaa ja lähtee ajamaan. Elli rentoutuu ja nauramme kolmistaan kaikenlaiselle matkan aikana.

"Ainii Ille-Ellinen, yks; sä et saa kertoo mis jätkät asuu, kaks; sä et saa kertoo että tunnet jätkät tälleen, ja kolme; jätkätki on vaa ihmisii eli älä palvo niitä" Hymyilen. "Tyhmäksö sä mua luulit?" Elli hymyilee. "Kyl mä vähä luulin" Nauran. "We are no facking saints" Tommi huikkaa ja pysäyttää auton kerrostalon pihaan.

1013 sanaa