Everyone has their own problems [fin]

New teen girl

-Tommi-

Lyön kapuloillani rumpujen kalvoa. Lujaa. Käytän keiken keskittymiseni soittamiseen. Voin kuulla kuinka Joel ja Niko laulavat. Melkein näen kuinka Olli, Joonas ja Aleksi hyppivät lavalla. Tuntuu kuin voisin koskettaa yleisön massaa.

Kappale päättyy. Avaan silmäni vain nähdäkseni tyhjän ja hämärän studion. Kello on vasta puoli kahdeksan aamulla. Treenit alkaisivat vasta yhdeltä. Lasken rumpukapulat penkin viereen ja juon vesipullon pohjalta loput vedet.

Olen lähiaikoina herännyt aikaisin ja tullut studiolle soittamaan. Nyt olen ollut täällä jo tunnin, heräsin vartin yli kuusi. Jonkun takia minua ei edes vituta. On ihan mukavaa soittaa yksin välillä.

Lasken vesipullon ja nousen rumpujen takaa. Minulla on hieman nälkä, joten päätän käväistä kaupassa. Laitan avaimet ja puhelimen takin taskuun lompakon seuraksi. Lähden kävelemään ja suuntaan askeleeni pitkästä aikaa studion lähellä sijaitsevaan pikkukauppaan. Yleensä tulen autolla ja käyn kaupassa kauempana, sillä siellä on isompi myymälä.

Pääsen kaupalle ja lähden etsimään patukoita ja Redbullia. Löydän patukat ja nappaan käteeni viisi Snickersiä. Kun pääsen juomien luo huomaan yläkouluikäisen tytön. Hänellä on sylissään kolme erilaista Monsteria ja Redbulli. Katson tyttöä hetken. Hän näyttää olevan ostoksilla yksin.

"Mitäköhän sun vanhemmat miettii noista juomista?" Kysäisen, yrittäen olla kuulostamatta ilkeältä, vain hieman huolestuneelta. Tyttö kääntää katseensa minuun ja ottaa nappikuulokkeen korvasta. Pää on peitetty tumman hupparin hupulla. "Mitä?" Tyttö kysyy. "Että mitäköhän sun vanhemmat aattelee noista juotavista?" Toistan samalla äänensävyllä ja nappaan itselleni yhden Redbullin. "Ei niitä kiinnosta" Teini vastaa hetken päästä ja laittaa kuulokkeen takaisin korvaan.

Nyökkään vähän hämmentyneenä, mutta lähden kassalle. Kun pääsen ulos tyttö istuu penkillä ovien vieressä ja juo yhtä Monsteriaan. Hän vilkaisee minua ja tunnistaa minut samaksi joka puhui hänelle kaupassa. Huomaan sen, mutta lähden takaisin studiolle.

-Joel-

Olen ajamassa studiolle treeneihin. Kello on puoli yksi. Kävisin nappaamassa Nikon kyytiin. Joonas istuu jo takapenkillä.

Pysäytän auton Nikon pihassa. Niko on jo ovella ja huutaa vielä Minnalle moikat ja tulee sitten autolle. "Moi" Tervehdin kun Niko istuutuu pelkääjän paikalle. "Terve vaan" Niko hymyilee, sulkee oven ja pistää radion päälle.

Lähden ajamaan ja radiossa alkaa soida biisimme 'Dark Side'. Alamme Nikon kanssa laulamaan ja Joonas hyräilee hiljaa mukana. Hän vaikuttaa siltä että häntä jännittäisi. Pääsemme studiolle ja parkkeeraan auton.

"Tommi ei kai oo tällä kertaa tullu vielä" Niko toteaa. "Ei vissiin" Vastaan. Rumpalimme on lähiaikoina tullut varmaan joka aamu soittamaan yksikseen. Ei siinä, hyvä että harjoittelee. Toivon vain että hänellä on kaikki hyvin. Pidän ovea pojille auki ja he kiittävät minua. Joonas vaikuttaa edelleen jännittyneeltä. Outoa.

"Tai sitten on" Kuulen Nikon sanovan. Nostan kulmiani kuullessani rumpujen soiton.
Riisumme ulkovaatteemme ja menemme peremmälle. Soitto lakkaa ja Tommi astelee sohvalle. Istumme muutkin siihen.

"Kuinka kauan sä oot taas ollu täällä? Ja tulitko sää kävellen?" Joonas avaa suunsa. "Tulin kävellen puol seittemältä" Tommi kuittaa.
"Puoli seittemältä?" Niko sanoo 'oletko vittu tosissasi' äänellä. "Joo" Tommi nyökkää.
"Ooksä syöny mitää?" Kysyn. "Joo, kävin siinä pikkukaupassa" Tommi vastaa. "Mitä ostit?" Niko kysyy. "Mikä kuulustelu tää nyt on?" Tommi tuhahtaa. "No sori" Niko pahoittelee.
"Näiksä ketää tuttuja?" Joonas kysyy. "En mut siel oli joku yläkouluikänen tyttö ostamassa juotavaa, siis energiajuomii" Tommi sanoo.
"Monsterii ja Redbullii, vanhempia ei kuulemma kiinnosta" Tommi jatkaa.

"You should know,
I'm only happy when it rains" 🌧
504 sanaa

[alan julkaseen tätä uusiks... ois kiva jos reagoisitte kaikkee kommenteis kaikkii lukuihin :) 13.10.2022 ]