Everyone has their own problems [fin]

"Sun ei tarvii tehä ittelles mitää"

| TW! Itsetuhoinen ajattelu ❗️|

-Ester-

Tulimme Aleksin kanssa kotiin studiolta tunteja sitten ja puhuimme. Kaikki on nyt hyvin ja tiedän tehneeni typerästi. Vointini on fyysisesti hyvä. Nyt istun sängyllä ja viestittelen vanhan hyvän ystäväni kanssa. Yritän auttaa häntä, mutta tuntuu että se on mahdotonta ja turhaa. En mä osaa auttaa. Olen paska siinä. Tarvitsen itse jonkun jolle puhua. Hän puhuu kuinka haluaa vain lopettaa tämän. Ei, älä sano noin, en halua kuulla sitä! Tämä turha yrittäminen työntää minua alaspäin ja alan ajattelemaan omia asioitani. Käännän hyvätkin asiat huonoiksi. Hän mainitsee itsetuhoisuuden. Omat ranteeni ovat olleet pari päivää ilman siteitä. Alan ajattelemaan. Jos en vastaa olen paska ystävä. Mutta jos vastaan minua ahdistaa ja haluan..., tiedät ehkä. Ehkä voisin pyytää että Aleksi juttelisi kanssani. Vai mielummin terä..? EN TIEDÄ! EN TIEDÄ SAATANA! EN VITTU TIEDÄ! Itkettää. Sanon Hannalle että pakko mennä ja suljen puhelimen.

Nousen hitaasti seisomaan. Haluan avata suuni ja puhua. Mutta mistä puhuisin? Hmm...ehkä se sitten vaan sujuu itsestään. Hipsin villasukkasillani ovelleni. Väännän kahvaa alas ja työnnän oven hitaasti auki. Katson olkkariin. Aleksi istuu sohvalla ja selaa puhelintaan. Hän on nostanut katseensa minuun. "Voijaaks me puhua?" Kysyn ääni väristen. "Tietty, tuu tänne" Aleksi nyökkää, laskee puhelimen vierelleen ja levittää kätensä sivulle.

Hiivin Aleksin lämpimään kainaloon. Tässä on turvallista olla. "Oliks sul jotai tiettyä?" Aleksi utelee ja silittää tukkaani. "En tiiä" Nielaisen. "Hmm okei" Aleksi nyökkää. "Mä en osaa avata suutani vaikka haluisin puhua..." Mutisen. "Auttaisko jos mä kysyisin et miten menee?" Aleksi kysyy. "Joo" Hymyilen vähän. "Miten sulla menee?" Hän kysyy. "Oikeestaan... ei kovin hyvin" Kerron vahingossa suoraan. "No mikä sun mielestä menee huonosti?" Aleksi auttaa. "En osaa sanoo" Huokaan. "No mitä sun mielessä pyörii semmosena isona möykkynä?" Aleksi kysyy. "Autoin vanhaa kaverii Hannaa ja sil menee huonosti ja se puhuu kuinka se haluaa viiltää ja haluu pois, en osaa auttaa sitä ja oon paska kaveri ja sit alan aatteleen että viiltäminen onki aika helppoo.. ja sit tekee mieli löytää terä mut tajuun ettei oo syytä tehä sitä, mut haluun tehä koska en tiiä miks" Selitän kuin papupata.

Aleksi kuuntelee hiljaa ja silittelee selkääni ja tukkaani sekä nyökyttelee. "Yks asia ainaki, sä et oo paska kaveri jos sä et voi auttaa toista noin hankalissa ja sulle tutuissa ja aroissa asioissa" Aleksi sanoo vakavana. "Niinhän se on mutta se on iha vitun vaikeeta sanoo ettei pysty, koska sit se luulee ettei mua kiinnosta" Mutisen. "No sit se luulee niin, oikee ystävä tajuaa jos ei pysty" Aleksi kertoo. "Hmm totta" Mutisen. "Ja toisena, sun ei tarvii tehä ittelles mitään, ei oikeesti tarvii, ja mä ymmärrän jos se tuntuu et pakko, vaikkei välttis ees oo syytä, mut sillon mieti tarkkaan ja et jos tekisit sen nii miltä susta tuntuis sen jälkeen, ja mulle saa tulla aina puhuun ja oon ilonen että nyt esim tulit" Aleksi puhuu.

Olen hiljaa. Aleksi puhuu asiaa mutta en osaa ottaa sitä vastaan. Tämä tuntuu kamalalta. "En mä pysty ottaan tota vastaan" Nyyhkäisen.
"Ymmärrän et se on vaikeeta, mut tää oli jo askel parempaan ku valitsit mulle puhumisen terän sijaan" Aleksin ääni värähtää terä-sanan kohdalla. "Hmm, niin kai" Nyökkään.

Istumme hiljaa hetken. Oikeastaan tuntuu hyvältä. Sain puhuttua. "Kiitti Aleksi oot upee" Hymyilen. "Niin säkin" Aleksi hymyilee minulle ja siirtää hiussuortuvan korvani taakse. Hymyilemme ja nojaan pikkuserkkuuni. Tässä on lämmin. Minun pitäisi kyllä käydä suihkussa.

"Mä meen suihkuun" Ilmoitan ja nousen.
"Joo" Aleksi nyökkää ja ottaa puhelimensa. Hän hymyilee ja punehtuu. Hän alkaa näpytellä viestiä. Virnistän ja pakenen suihkuun.

Vedän kylpytakin päälleni hyvin. En halua vilautella. Hyi kamala se olisi noloa. Avaan kylppärin oven ja astelen olkkarin läpi huoneeseeni. Suljen oven kunnolla. "Älä tuu sitte!" Huudan Aleksille, vaikka ei hän nyt tietenkään tule. "Juu!" Aleksi huutaa takasin.

Vedän kaapista tummansinisen t-paidan ja mustat shortsit. Millonkohan viimeksi olen pitänyt niitä? En tiedä, siitä on aika kauan aikaa. Otan myös mustan urheilutopin ja alushousut. Laitan vaatteet päälleni ja vedän villasukat jalkaan. Nyt en välitä miltä näytän, koska tässä talossa vain minä välitän yleensä miltä näytän. Ja nyt, tänään, tämän illan, en välitä minäkään. Tänään nautin. Päätin sen nyt.

Astelen olkkariin ja menen makaamaan matolle x-asentoon. Aleksi katsoo minua sohvalta. "Mitäs mitäs?" Toinen hymyilee. "Mä aattelin ottaa illan rennosti" Kerron. "No sehän on kiva kuulla, katotaaks leffaa ja otetaan herkkui?" Aleksi ehdottaa. Nyt ei pidä antaa pään alkaa käsitellä tätä päätöstä vaan pitää vastata nopeasti. "Joo!" Hihkaisen ja nousen sohvalle. Aleksi tuo herkkuja ja valitsemme netflixixtä leffan. Tästä tulee kivaa!

"Tout ira bien" 🤞
731 sanaa