Everyone has their own problems [fin]

"Onks käyny jotai?"

-Santtu-

Tyttö itkee olkaani vasten. Tämä tuntuu jotenkin tutulta. Tai silleen oikealta. En osaa selittää. Voisin olla tässä vaikka kuinka kauan.
Tyttö lopettaa hiljalleen nyyhkytyksen, mutten päästä häntä liian ajoissa pois, etteivät muut näe hänen juovikkaita kasvojaan. En usko että hän haluaisi sitä.

"Moi, mun nimi on Santtu" Kuiskaan hänen korvaansa. "Moi" Tyttö sanoo miltei äänettömästi. Muut näkevät vain tarkkaan katsoen meidän suumme liikkeet, jos he enää meitä katsovat. "Mikä sun nimi on?" Kysyn ja silitän tytön selkää. "Ester" Hän vastaa ja painautuu paremmin halaukseen. Esteriksi esittäytynyt tyttö vaikuttaa väsyneeltä. Hänen otsansa lepää olallani edelleen. "Väsyttääks sua?" Kysyn hiljaa. Ester nyökkää. Mihin me voisimme mennä? Lähden peruuttamaan edelleen halaten Esteriä ja Ester kävelee otsa olallani perässäni. Pääsemme studion nurkassa olevalle isoselkäiselle nojatuolille. Ester istuutuu siihen ja minä käännän tuolin seinää päin. Haen viltin ja kömmin Esterin viereen. Laitan viltin hänen päälleen ja hän asettaa päänsä olkaani vasten ja sulkee silmänsä. Kukaan ei tuijottaisi nyt meitä. Suljen silmäni.

-Niko-

Treenit ovat päättymässä. Lauleskelen jotain ja istun Minnan vieressä sohvalla. Aleksi on kamalan kireä, mutta vaikuttaa kireyden läpi huolestuneelta. Ester alkoi välittömästi itkeä Santun mennessä halaamaan häntä. He ovat nyt nukkuneet koko treenien ajan.

"Lähetäänkö?" Minna kysyy ja nousee. "Joo.. mä puhun nopee Alen kaa" Vastaan ja nousen itsekkin. "Ok, mä meen laittaa kengät ja takin jo" Minna kertoo ja lähtee eteiseen. "Aleksi, tuuks käymää" Huikkaan ja kävelen studion keittiöön. "No?" Aleksi mutisee hampaidensa välistä tullessaan luokseni. "Mikä sulla on? Onks käyny jotain?" Kysyn huolestuneena.
"Ihan hyvin kaikki" Aleksi vastaa ja on lähtemässä, mutta tarraan hänen käteensä.
"Aleksi oikeesti, mikä on?" Kysyn uudestaan.
"Kaikki ok, päästä mut" Aleksi tiuskaisee.

Päästän irti. Ei hän tulisi minulle puhumaan. Mutta yhdelle toiselle kyllä tulisi. Aleksi lähtee ja minä menen perästä.

"Puhu Alen kaa" Sanon matalalla äänellä ohimennen basistillemme. Olli katsoo minua kun olen kerinnyt jo eteisen ovelle. Hän nyökkää vähän ihmeissään. Mutta hän lupasi. Hyvä.

-Ester-

Raotan silmiäni. Missä mä oon? Tunnen pääni alla jotain. Katson viereeni. Joku poika. Santtu. Katson syliini. Minulla on viltti, Santulla ei. Hieron silmiäni. Mitäköhän kello on? Kaivan puhelimen takataskustani. Vähän yli kuus. Nukuin kai jotain seittemän tuntia. Katson ympärilleni. Istun nojatuolissa joka on käännetty seinää päin.

Kuulen selkänojan takaa jotain puhetta. Tunnistan Aleksin äänen mutten kuule mitä hän sanoo ja millä äänensävyllä. Toista ääntä en tunnista. Nousen hiljaa parempaan istuntaan ja kurotan katsomaan selkänojan taakse. Studiolle on jäänyt kaksi henkilöä. Katson heidän puhumistaan hetken ja näen kuinka toinen suutelee Aleksia. Aleksi vastaa ja asettaa kätensä toisen niskan taa. Katson heitä hetken hämmentyneenä. Toinen henkilö on

....Olli? Mitä vittua? Olli vetäytyy suudelmasta ja Aleksi tiputtaa kätensä alas. Kumpikin hymyilee ja he halaavat. Aika kauan jopa. Tuo ei näytä uudelle. Se näyttää siltä että he ovat suudelleet ennenkin.

"Mut kun nousee päivä uus, mä oon sun suurin salaisuus, ympärillä hiljaisuus" 🔇
447 sanaa