Everyone has their own problems [fin]

"Taidat kaivata seuraa"

-Niko-

Jaa että sellasta. Aleksin pikkuserkku muuttaa sen luo. Siistiä. Siis oikeesti siistiä. Toivon että Ester tulee usein studiolle. "Tuutsä usein studiolle meidän seuraks?" Kysyn. Olemme edelleen studiolla ja juttelemme niitä näitä.

"No.. jos se teille sopii? Mulla alkaa koulu täällä parin viikon päästä kyllä" Ester vastaa. "Sopii" Tommi vastaa heti. Muut nyökyttelevät. "Okei, kiva" Ester hymyilee. "Voiksä opettaa meille vielä lisää ranskaa?" Joel kysyy. "No okei, mitä te haluutte oppia?" Ester hymyilee. "Miten sanotaan vittu?" Joel kysyy. Pyöräytän silmiäni. "Baiser" Ester vastaa. "Miten kerrotaan oma nimi?" Kysyn. "Je m'appelle ja oma nimi" Ester kertoo. "Shjö ma pelle Joonas" Joonas yrittää. Kaikki nauravat. "Je" Ester avustaa. "Je?" Joonas toistaa. "Joo hyvä, je m'appelle" Ester hymyilee suloisesti. "Je m'appelle Joonas" Joonas keskittyy. "Joo!" Ester nauraa. "Je m'appelle Tommi" Tommi sanoo. "Sä oot hyvä!" Ester kehuu. Haluan itsekkin kokeilla. "Je ma pelle Niko" Kokeilen. Ei, en osaa. "Alku oikein, m'appelle" Ester toistaa. "Ma'pelle? En mää osaa" Sanon. "Yritä vielä, se oli jo parempi" Ester kannustaa. Hän on ihana. "Je...m'appelle..?" Yritän. "Hyvä" Ester sanoo innoissaan. "Je m'appelle Niko" Sanon. Hymyilen. Osasinhan minä. Nyt voisin kehuskella Minnalle osaavani ranskaa.

"Pitäskö lähtee? Kello on pian yheksän" Aleksi kysyy. "Vois" Joel huokaa. Kaikki alkavat pakata kamojaan. Astumme kaikki ulos ja lähdemme. Istuudun Joelin viereen autoon ja Joonas menee taas taakse.

-Joonas-

Ängen itseni Joelin auton takapenkille. Minut valtaa taas pieni jännitys. Heitämme Nikon kotiin. "Moikka!" Niko huikkaa astuessaan autosta ulos. "Moi, nähää huomen" Joel vastaa ja ovi pamahtaa kiinni. Jännitys sisälläni kasvaa. Joel lähtee ajamaan ja olemme hiljaa. En uskalla avata suutani etten möläytä mitään tyhmää. Minut tuntien se olisi mahdollista.

"Miks sä oot noin hiljaa?" Joel kysyy. "Häh?" Hengähdän. Pidätin näemmä hengitystänikin.
"Ooks ok? Et oo ikinä noin hiljaa" Joel kysyy ja ohjaa autoa kohti kerrostaloa jossa asumme.
"Ihan ok" Parahdan. "Et oo" Joel vastaa.
"M-hm" Mutisen häpeissäni. Vittu meni hyvin. Aploodit minulle. "Painaaks joku mieltä?" Joel jatkaa. Vittu pysyis hiljaa. Tai ehkä ei. En minä tiedä. Vaikeaa. "Ei mitää ihmeellistä" Onnistun vastaamaan järkevästi. "Okei" Joel huokaa ja pysäyttää auton vihdoin. "Aattelin vaa ku oot ollu kauheen jännittyny joko päivän" Joel sanoo ja nousee autosta ja avaa oven minulle. "Ai" Vastaan. En kiitä häntä sillä se olisi outoa. Hän on valitettavasti jo huomannut jännitykseni.

Kävelemme sisälle ja menemme hissiin. Seison vaivautuneena nurkassa. "Enhän mä vaa oo mitenkää ahisteleva tai mitää?" Joel kysyy. Mitäh? Ei hän ole tehnyt mitään pahaa? Hän on vain.. en minä tiedä.

"Et?" Vastaan hämilläni. "Hyvä, oot vaa ollu outo mun lähellä" Joel mutisee. Totta. Niin olen. En ole varma miksi. Tai on minulla aavistus. "Aijaa" Sanon kun hissi pysähtyy. "No mut moikka, nähää huomen" Joel hymyilee ja astelee hissistä asunnonsa ovelle.

Ennen sitä hän taputtaa olalleni. Tunnen sen edelleen kuin haamun kun astelen omaan kämppääni Joelin asunnon viereen. Riisun vaatteeni ja menen suoraan nukkumaan. En jaksa elää elämääni yöllä. Tai siis illalla. Kello on 10.30pm kun katson sitä ennen kun nukahdan.

Herään kun aamuauringon säteet osuvat silmäluomiini. Aisaatana kun on kirkasta. Hieron silmiäni ja käännän kylkeä. Kurotan yöpöydältä puhelimeni ja katson näyttöä. 9.40am. Haukottelen ja nousen. Vedän t-paidan päälleni ja astelen keittiöön. Laitan kahvin valumaan ja voitelen leivän. Tungen sen suuhuni ja kaadan kahvit kurkusta alas. Polttelee, mutten välitä.

Istuudun sohvalle. En jaksa pestä hampaita. Alan selaamaan puhelintani. Jäätävä määrä iloituksia, mutta tsekkaan vain tärkeimmät. Päädyn kuitenkin vahingossa johonkin bändiedittiin. Vähän hieno. Katson sen ja tykkään siitä. Ups. Ihan sama. Selaan vielä hetken puhelinta. Edittejä minusta ja Nikosta. Edittejä Ollista ja Aleksista. Edittejä Joelista ja.... minusta. Lasken puhelimen ja nousen sitten sohvalta.

En tiedä miksi kehoni reagoi Joeliin näin. Ei se sitä ennen ole tehnyt. Jännityn ja en osaa puhua. Ärsyttävää. En tiedä mitä tämä on. Jotain uutta. Erilaista kuin vaikka Nikon kanssa. Nojaan seinään ja valun istualteen. Istun siinä ja mietin. Tänään olisi taas treenit. Miten Niko kehtaa laittaa kahdet treenit peräkkäin. Sormeni ovat ihan kipeät kun olen vetänyt täysillä ja ilman plektraa. Typerää, mutta tahdon näyttää coolilta. Hetkonen. Miksiköhän vitussa? Ja mitä siistiä sormien tappamisessa on? Huokaan syvään. Tekisi mieli huutaa. Karjua vain. Kaikki on sekavaa. Okei ei ehkä kaikki.

Puhelimeni piippaa ja nousen. Kävelen sohvalle ja nappaan puhelimen käteeni.

Bändipojat

NM: Ei treenejä tänää sittekkää :D
TL: Ok
OM: Jes

Ei vittu. En näkisi edes Joelia tänään. Tyhjä päivä. Tyhmä päivä. Ei mitään tekemistä. Okei, nyt karjun tyynyyn. Nappaan tyynyn sohvalta ja valun takaisin istumaan. Varmistan olevani kauimpana Joelin ja minun välisestä seinästä. Peitän kasvoni tyynyllä ja huudan. Huudan. Tämä tuntuu kivalta. Kyyneleet alkavat valua silmistäni. Okei ei ookkaan kivaa. Pidän tyynyä kasvojeni edessä ja kyyneleet kastelevat sen. En edes tiedä miksi itken mutta ihan sama. Kai se helpottaa.

Istun lattialla vaikka kuinka kauan. Oveen pimpotetaan pariin otteeseen ja sitten kuulen kun posti tiputetaan. Vain postimies. Peppuni puutuu mutten välitä. Ehkä tunnin päästä oveen koputetaan. Mitäköhän nyt? En jaksa vieläkään nousta. Pian kuulen kun avaimet kääntyvät lukossa. Shit.

Veljeni kävelee sisään ja jättää kengät eteiseen. "Moi!" Hän huutaa. "Moi" Vastaan. Hän tulee viereeni. "Ooks ok?" Nuorempi kysyy. "Ihan juu" Nyökkään. Taidan näyttää kyllä muulta muttei Santtu välitä. Tai välittää mutta tietää etten halua hänen jatkavan kyselyä. "Tää oli oven takana" Santtu sanoo ja ojentaa paketin. "Aa, siks se postimies halus että avaan" Huokaan ja otan paketin. "Miten koulussa?" Kysyn. "Hyvin" Hän vastaa. "Aleksin pikkuserkku tuli tänään studiolle, se on sua vuoden nuorempi" Kerron. Istun edelleen lattalla ja Santtu seisoo edessäni takki päällä. "Siistii, siis 15v? Onks se tyttö vai poika?" Santtu intoilee. "15 joo ja tyttö" Hymyilen. Santtu tarvitsee lisää kavereita. "Tuu studiolle tänää- eiku älä tuu, ei oo treenejä" Huokaan. "Kui?" Santtu ihmettelee. "Niko peru, emt miks" Kerron. "Ajjaa, no onks sul tänää jotai muuta?" Hän kysyy. "Ei, ainut kiva asia peruttiin, en nää ees Jo-" Keskeytän. "Ai Joelia?" Santtu kysyy. "Mm.." Mutisen. "Haluutko et pyydän sen tänne? Taidat kaivata seuraa" Veljeni ehdottaa. "Vaikka" Mutisen vaikka oikeasti olen innoissani. Ihana veli.

"Je t'iame" ❤️‍🩹
967 sanaa