Everyone has their own problems [fin]

"Ahisti"

-Ester-

Istun Santun kanssa jonkun syrjäkaupan katolla. Ei tänne kenelläkään olisi lupaa tulla, mutta täällä ei ole yhtään ketään joten ihan sama. Juon Monsteriani. Santtu pitelee avattua Redbulliaan kädessään. Katsomme hiljalleen laskevaa aurinkoa. Kumpikin on syventynyt omiin mietteisiinsä.

Lähdin päivällä ulos Santun kanssa kiertelemään lähialuetta. Taino Aleksi puoliksi ajoi minut ulos. Ja kyllä mä sen ymmärsin miksi. En mä nyt sokea ole, muttei ole kohteliasta tuijotella pikkuserkun kaisäädön haaroväliä ja sanoa että "mä tästä lähdenkin".

Santtu näytti kaikki hyvät paikat joissa on rauhallista ja minne voi aina mennä selvittämään itteään. Kävimme kaikilla lähikaupoilla ja kauppakeskuksessa. Kävimme koulureittinikin läpi vaikka minua ahdistikin.

Yhdessä vaiheessa Santtu tarrautui ranteeseeni ja kiljahdin tukahdutetusti. Hän katsoi minua ja kättäni ja taisi ymmärtää. Hän halasi minua, mutta oli hiljaa. Ajatukseni keskeytyy kun päässä vihloo. Ensin vähän mutta se vain pahenee. Nostan käden refleksinä otsalle. Lasken tölkin ja puristan päätäni kahdella kädellä.

"Ester onks kaikki hyvin? Sattuuks sua?" Santtu hätkähtää ja laskee omankin tölkkinsä.
"Sattuu iha vitust" Sanon hampaita kiristellen. Päätä jomottaa ja puristan silmäni kiinni. Santtu tulee viereeni ja kaivaa puhelintaan esiin. "Tarviiks soittaa apua?" Hän kysyy huolissaan ja silittää selkääni. "Ei tarvii" Vastaan tuskissani. Santtu ottaa tölkkini ja nostaa sen otsalleni. Mitä hän sählää? Siirrän tölkkiä pitelevän käden otsaltani pois.

"Eksä tarvii kylmää siihen?" Santtu ihmettelee.
"Ei kiitos" Ärähdän. Kipu alkaa hälvetä ja loppuu yhtäkkiä. Lasken käteni ja katson Santtuun. Hän näyttää hieman säikähtäneeltä.

"Kaikki ok, se loppu" Sanon ja otan huikan monsua. "M-hm" Santtu nyökkää ja ottaa oman tölkkinsä ja siirtyy kauemmas. "Hei, ei mun ollu tarkotus olla ilkee" Mutisen. "Ajjaa" Santtu huokaa ja litkii juomaansa. "En mä voinu sille mitää, anteeks" Yritän pahoitella.
"Joo" Santtu nyökkää. "Saanks mä anteeks?" Kysyn ja katson poikaa. "Saat anteeks" Santtu hymyilee. Hymyilen takaisin ja kulautan loput juomat suuhuni. Aurinko on laskenut ja alkaa olla pimeää. Katulamput syttyvät. Katson puhelimesta kelloa. Pian yhdeksän. Kai se pitää lähteä kotiin kun matkaa on.

"Pitää lähtee" Huomautan. "Totta, mä tuun sun kaa samaa" Santtu sanoo. Nousemme ja kun pääsemme alas lähdemme kävelemään kohti kotia.

Pääsen kotiin ja talossa on hämärää sekä hiljaista. Menen huoneeseeni ja katson kelloa. Vähän yli yksitoista. Kävelimme aika rennosti, eli hitaasti. Vaihdan yökkäriin ja istuudun sängylle. Vedän peiton päälle ja sammutan valon.

Viskaan peiton lopulta lattialle. Olen pyörinyt nytten puolitoista tuntia. Varpaani ovat hiessä. Pyörin ympäri ja ympäri sivuttain. Huudan tyynyyn. Tukkani on täysin sekaisin. Päähän sattui taas hetki sitten, mutta se loppui. Huokaan ja nousen seisomaan. Kävelen ikkunan alle, käännän sälekaihtimet auki ja istuudun. Katson ulos. Kuu möllöttää taivaalla. Ei täysikuuta tänään.

Kyyneleet alkavat taas valua poskiani pitkin. Huomenna olisi koulua, minä en saa unta, nukun varmaan pommiin ja myöhästyn. Minulla on usein päänsärkyä jostain syystä ja se ahdistaa. Kiedon kädet koukistettujen jalkojen ympärille ja katson ulos. Tuijottelen ulos kunnes käännän katseeni ranteisiin. Haittaisiko se jos repisin siteet taas irti? Aleksi sanoi että en saa. Ja pitäisi yrittää lopettaa. Nousen ja istun sängyn jalkopäähän. Tuijotan penaalia kunnes muistan Aleksin ottaneen sakset. Etsin katseellani jotain terävää. Ei mitään.

Hiivin ulos huoneesta ja tassuttelen keittiöön. Neuleeni lepattaa ja jalkakarvani nousevat pystyyn. Käyn sulkemassa tuuletusikkunan. Availen hiljaa laatikoita ja koitan etsiä veistä tai saksia. Löydän kuorimaveitsen. Non. Avaan alemman laatikon. Siellä on pieni puukko. Otan sen toiseen käteen ja katson sitä. Se kiiltelee hämärässä. Vien veitsen siteen juurelle ja olen vetämässä sidettä poikki kunnes muistan Aleksin sanat. 'Mitä jos ainakun sua ahdistaa ja tekis mieli viillellä sä astelisit mun luo?'. Pysäytän liikkeeni vastahakoisesti. Hän sanoi että minun pitäisi mennä hänen viereensä nukkumaan. 'Ai niinku joku kolmevee?' 'Kolme tai viistoistavee' Aleksi hymyili.

Lasken veitsen. Vedän neuleen hihan alas ja pistän veitsen laatikkoon. Pyyhin posket ja kävelen Aleksin ovelle. Raotan ovea. Pujahdan sisään ja suljen oven. Ainiin ei mulla oo petivaatteita. Käyn hakemassa ne hiljaa ja raahaan peittoa lattiaa pitkin. Tyyny meinaa pudota. Nappaan sen paremmin käteen. Kun pääsen takaisin nostan katseeni sängylle. Siinähän se Aleksi ja Olli nukkuvatkin kahdestaan lusikassa. Hyvä, vievät vähemmän tilaa. Lasken tyynyn sängylle ja istun sängyn reunalle. Otan peiton sänkyyn ja käyn makuulle. Suljen silmät ja keskityn tuhinaan vieressäni. Kuuluu vain toisen tuhinaa. Käännyn ja huomaan Aleksin kiiltävät silmät hämärässä.

-Aleksi-

Herään laatikon kolahdukseen. Nukahdan uudelleen. Kuulen pientä ääntä ollessani puoliunessa. En herää kuitenkaan uudestaan kunnolla. Pian tunnen kuinka sänky painuu alaspäin vieressäni. Avaan silmät ja katson viereeni. Näen sekaisen hiuspehkon. Easter käy makuulle selin minuun ja Olliin. Pian hän kääntyy ja katsoo minua. "Ahisti" Hän kuiskaa.
Nyökkään. Sitten muistan kaapin kolahduksen. Etsikö Easter veistä?

"Easter voiksä näytä ne siteet" Kuiskaan. "Aa joo" Tyttö hätkähtää. Hän vetää kätensä peiton alta ja ojentaa ne minulle. Irrotan käteni Ollin halaavien käsien päältä ja tartun hellästi Easterin käteen. Katson sitä. Ei mitään. Luojan kiitos. "Hyvä" Hymyilen. Easter nyökkää ja hymyilee väsyneesti. Lasken pääni tyynyyn ja Ester tekee perästä. Ollilla on aamulla herätys joten tyttö kerkeisi kyllä kouluun.

"Öitä, oot tärkee" Kuiskaan ja suljen silmät.
Kukaan ei vastaa. Kuulen vain pientä tuhinaa vierestäni ja nukahdan taas.

"At night, when the stars light up my room, I sit by myself, talking to the moon" 🌒
807 sanaa