Pelkuri

Luku 32: Yhtälö

Matiaksen näkökulma:

Enää kaksi minuuttia, kaksi pitkää minuuttia ja sitten matikan tunti loppuu. Kello tikittää luokkahuoneen seinällä, mutta tuntuu, että aika olisi pysähtynyt. Yritän ahertaa laskujen parissa, mutta ajatukseni alkavat väkisinkin harhailla.

Enää hetki. Vähän aikaa. Enää minuutti. Mä katselen ympärilleni, pyöreä naisopettaja lukee sarjakuvaa tylsistyneenä.

Pari tyttöä kikattavat, puolet luokasta on puhelimilla ja joillain ei ole edes kirjaa esillä. Pari kuitenkin laskee vieläkin.

Ja.. Kello soi. Heitän kamani reppuun sikinsokin ja juoksen luokasta. Pysähdyn käytävälle, koska en tiedä mitä ainetta Renellä oli viimeisellä tunnilla.

Lähden kävelemään ulos, tarkkaillen samalle ympäristöäni. Menen ihmisvilinän mukana, koulun pihan läpi. Olen pettynyt, en kerennyt löytää Reneä.

"Älä karkaa", sanoo ääni takaani ja hetken päästä mut käännetään ympäri. Mun sydän hypähti melkein kurkkuun, joten mulkaisen Reneä kiukkuisena.

"Älä säikyttele!" mä huudahdan ja yritän saada mun hengistystä tasaantumaan. Rene virnuilee mulle, se melkeen tapatti mut.

"Mä aattelin vaan pyytää sun uutta numeroa", se sanoo, johon olinki jo varautunut. Kaivan taskuani hymyillen.

Mä ojennan sille taitetun lapun, jonka se ottaa vastaan ja laittaa taskuunsa. Tietäispä vaan, mitä lapussa oikeasti on. Sen ei kuitenkaan epäile mitään, miksi epäilisi? Tunnen olevani niin julma, mutta mä haluan, että se joutuu käyttämään vähän vaivaa.

"Moikka", huikkaan ja ryntään äkkiä karkuun, ennenkuin se kerkee katsoa lappua sen tarkemmin.

Renen näkökulma:

Avaan lapun vasta omassa huoneessani ja huokaisen, kun näen mitä se sisältää. Pitääkö mun oikeasti ratkoa jotain yhtälöitä, jotta mä saan sen numeron?

En mä osaa mitään matikkaa, tässä tulee kestämään. Lähden selvittämään laskua paperille, mutta vastaukseksi tulee 2756890. Vitun Matias.

Sä oot ihan liian vaikee ihminen, tiesitkö?

Enni huutaa mut syömään ja hotkin äkkiä ruokani, jotta pääsen takaisin laskun kimppuun.

Kun viimein saan ratkaistua sen, olen niin helpottunut ja iloinen. Vaatipa se paljon vaivaa saada Matiaksen numero. Se teki sen varmasti tahallaan vaikeaksi.

Mutta kaikki se työ palkittiin, koska nyt mulla on sen numero.

Avaan puhelimeni ja menen heti laittamaan viestiä.

Rene: Moi
Rene: (;
Rene: Mä tein kauhean työn, kun ratkasin tän ja nyt sä et edes vastaa :(
Rene: Sä oot uskomaton

Nähty kolme minuuttia sitten.

Rene: Ja rasittava...

Matias: Ikr

Rene: Yhdellä sanalla :(
Rene: Tuu tänne
Rene: Tuu tänne
Rene: TUU TÄNNE!!

Matias: Hmm..  Pitää harkita (;

Rene: Älä kiusaa mua, meiän pitää puhua..

Matias: Toi ei kuulosta hyvältä

Rene: Mä tiedän

Matias: Venaa, vaihan paidan ja tuun sitten.

Renen näkökulma:

Menen kysymään Enniltä voiko Matias tulla, olis ollu aika paha jos ei olisi saanut. Onneksi se kuulemma saa ja Enni jää selittämään miten saan kutsua kavereita tänne. Joojoo.

Ovikello soi ja meen avaamaan oven, Matias hymyilee mulle. Se on vielä söpömpi, kun mä muistin. Se on selvästi laittanut jotain hajuvettä, haistan sen selvästi. En kuitenkaan valita, se tuoksuu hyvältä.

Matias tulee sisälle, se katselee ympärilleen uteliaana.

Se ja Enni moikkaavat toisiaan, sitten me paetaan yläkertaan. Matias istahtaa tyynesti mun sängylle.

"Oliks sulla jotaan asiaakin?" se kysyy vakavana, jolloin mä käännän katseeni lattiaan. Istun sen viereen, tietämättä mitä sanoa. Toi hajuvesi kyllä aika varmasti vielä tappaa mut, koska mun tekis mieli vaan lähentyä Matiasta ja alkaa haistelemaan sitä. Miten jokin voi tuoksua noin hyvälle?

"On.." onnistun sopertamaan.

Matias katsoo mua odottavasti, mutta nielaisee sitten. Se näyttää yhtä hermostuneelta, kun musta tuntuu.

"Ei kai se oo mitään sellast minkä takii en vois enää luottaa suhun?" se kysyy ja mä pudistan pienesti päätäni. Se vetää syvään henkeä.

"Mihin se liittyy?" Matias kysyy seuraavaksi, kuin pikkulapselle. Okei Rene, kasaa ittes, ei tää oo niin paha.

"Mä tota, haluaisin seurustella sun kanssa", sanon nopeasti. Puristan silmäni kiinni,  noni se oli siinä. Kerran se vaan kirpas. Nyt se on hoidettu pois alta, enkä voi enää perua sanojani.

"Olisitko sä valmis sitoutuu?" Matias kysyy tyynesti, miten se voi olla noin rauhallinen?

"Olisin"

"Okei, kai siinä tapauksessa mun on aika tulla kaapista", kuulen sen sanovan naurahtaen.

Mitä? Silmäni rävähtävät auki. Tarkoittiko toi sitä, mitä mä luulen sen tarkoittavan?

"Mitä?" mä kysyn tyhmänä.

"Niin että Rene, mä haluan olla sun kanssa myös ja oon valmis tulemaan kaapista"