Pelkuri

Luku 35: Voitko lopettaa

Renen näkökulma:

Mä olen ollut Matiaksen kanssa yhdessä kaksi viikkoa, kaksi vitun pitkää viikkoa. Pitkiä ne ovat siksi, että mä ja Matias ei olla nähty, ei juteltu. Enkä mä tiedä miksi.

Korkeintaan moikattu koulussa, enkä mä tiedä onko se tullut kaapista vai ei. Musta se on outoa, laittaisin viestiä, jos tietäisin mitä sanoa. En vain yksinkertaisesti tiedä, ei mulla ole hajuakaan mitä sanoisin.

Eikö puhuminen sille pitäisi olla helppoa nyt, kun me ollaan yhdessä? Miksi se sitten ei ole?

Montakohan kertaa olen naputtelut saman kysymyksen viestiruutuun ja pyyhkinyt sen sitten pois, sama kysymys, joka liikkuu mun päässä kokoajan.

Eikö meidän pitänyt seurustella? En koskaan uskalla kysyä sitä, en painaa lähetä-nappia. Nyt on kevätjuhla ja mä saan viimein mun todistuksen, enimmäkseen kutosia, pari vitosta, pari hylättyä. Olen helpottunut, ettei kaikki olleet nelosia.

Luokanvalvoja antaa luvan poistua, mä poistun luokasta tuijottaen todistustani. Käyn jokatapauksessa ysiluokan uudestaan, en pääse tällä todistuksella yhtään mihinkään.

Yhtäkkiä joku ryntää halaamaan mua.

"Matias?" puuskahdan hämmentyneenä, mutta se ei irrota otettaan musta.

"Mä sain kaikesta kympin!" se riemuitsee ja mä en voi olla hymyilemättä. Se halaa mua pitkään ja kun se viimein päästää irti, niin se näyttää hiukan nolostuneena.

"Anteeks et oon ollu vähän etäinen, mutta olin niin stressaantunut, että en pääsis lukioo", Matias kertoo, katsoen kaikkialle muualle, paitsi mun silmiin.

"Säkö et pääsis lukioon?" kysyn naurahtaen.

"Ei sitä koskaan voinut tietää", se mutisee nolona. Mä hymyilen.

"Mitä muuten Enni sano siitä?" se kysyy, jolloin mä innostun.

"Se sano, että se onnistuu kunhan se on ensin yhteydessä sun vanhempiin", vastaan iloisena.

"Okei me lähdetään kahen viikon päästä, niin sovitaan tarkemmin ne jutut silloin", Matias vastaa hymyillen ja suutelee mua suulle.

"Säkö oot tullut jo kaapista?"mä kysyn, kun se ei näytä välittävän ohi kulkevista ihmisistä.

"Täysin", Matias vastaa, jolloin rohkaistun suutelemaan sitä kunnolla. Se ei oikein toimi, kun se hymyilee mun huulia vasten.

Me mennään Matiakselle, eikä niillä oo ketään kotona. Seuraavat asiat mitä tapahtuu, on kuin jostain leffasta. Ensin me vain suudellaan normaalisti, mutta sitten suudelma vain muuttu intohimoisemmaksi ja intohimoisemmaksi. Me lähdetään jotenkin vaan kulkemaan kohti Matiaksen huonetta ja kaadutaan sen sängylle suutelemaan. Mä ymmärrän täysin yhden tietyn asian, mä haluan Matiasta.

Mä lähden näykkimään sen kaulaa ja ujuttamaan kättäni sen paidan alle.

"Tota, Rene?" Matias sopertaa ja kuulen paniikin sen äänestä. Lopetan heti ja tulen sen päältä pois.

"Anteeks", mä hoen monta kertaa. Mun ei ollut todellakaan tarkoitus säikäyttää sitä.

"Mä vaan en tiiä tästä", se mutisee epävarmana.

"Mitä sä tarkoitat?"

"No kun sä oot tehnyt tän jo niin monta kertaa ja tää on sulle niin helppoo, mutta mä en oo ikinä ollut kenenkään kanssa enkä mä oo valmis tähän vielä, mut sä varmasti haluut ja en mä vaan tiedä", Matias selittää paniikissa, jolloin kyynel lähtee vierimään pitkin sen poskea. Se peittää kasvot käsiinsä.

"Kuule Matias, ei meiän oo pakko tehä tätä nyt tai ollenkaan, mä kyllä jaksan oottaa sua. Ei mulle kaikkein tärkeintä oo mikään vitun seksi eikä sillä oo mulle niin paljon väliä. Tai siis joo, kyllä mä tottakai haluan sua, oot tosi hyvännäköinen ja saat mut sekoamaan ja pelkkä ajatus saa mun vatsan kääntymään ympäri, mutta se ei ole kaikkein tärkeintä ja me tehdään se sitten kun sä haluat", mä sanon, niin lempeästi kuin osaan. Siirrän kädet sen kasvoilta ja pyyhkäisen sen kyyneleen peukalollani. Vedän sen itseäni vasten.

"Kiitos", Matias kuiskaa heiveröisesti.

Siinä me sitten maataan, sylikkäin. Mä aion kyllä oottaa Matiasta. Mä aion oottaa sitä niin kauan, kunnes se on valmis ja sitten, kun se on, niin mä haluan antaa sille kokemuksen, jota se ei heti unohda.

Mä nimittäin oikeasti rakastan Matiasta, enemmän kuin mun pitäisi. Enemmän, kun aattelin koskaan rakastavani ketään. Mä toivon, että Matiaskin rakastaa mua, yhtä paljon, kun mä rakastan sitä.

"Matias?" kysyn epävarmana.

"Mm?"

"Mä rakastan sua", kuiskaan hiljaa.